välipostaus

Jaahas, taas meni melkein yksi viikko. Tuntuu, että aika menee eteenpäin tosi nopeasti, kun viikolla keskittyy pääosin kouluprojekteihin ja viikonloput on pakko täyttää kaikella tekemisellä ja näkemisellä. Näin kolmen viikon jälkeen tuntuu siltä, kuin olisin ollut täällä jo pidemmän aikaa. Muistan, että Hongkongissakin tuntui kahden viikon jälkeen siltä, että siellä olisi viettänyt jo ainakin kuukauden.

Tosiaan taas viikolla ei ole tullut tehtyä mitään kovin ihmeellistä. Torstaina pidimme taas leffaillan yliopistolla ja katsoimme japanilaisen anime-elokuvan Paprika (2006). Sää on ollut nyt aika vaihtelevaa auringon ja sateen välillä, ja myös eilen perjantaina satoi melkein koko päivän, joten menimme käymään Kyoto International Manga Museumissa. Se on Japanin ensimmäinen mangaan keskittynyt museo ja sieltä löytyy iso kokoelma erilaisia mangakirjoja. Museo on rakennettu yhteistyössä yliopistomme Seikan kanssa, joten Seikan opiskelijakortilla voimme käydä siellä ilmaiseksi (sisäänpääsy on normaalisti 900 jeniä eli 6,60 euroa).

Museo oli ihan kiva käydä katsomassa, mutta odotin siltä kyllä enemmän. Luulin, että rakennus olisi ollut isompi ja englanninkielisten mangojen määrä suurempi. Museo toimii vähän niin kuin kirjastona eli sinne voi tulla lukemaan mangakirjoja, ja paikka olikin täynnä mangaa lukevia lapsia ja aikuisia. Japanissa mangan lukeminen on todella yleinen ajanviete ja sitä lukevat kaikenikäiset ihmiset. On hyvin tavallista nähdä esimerkiksi metrossa ihmisten lukevan mangaa, nykyään kuitenkin ehkä enemmän puhelimista ja tableteista kuin fyysisistä kirjoista. Japaninkielisten mangojen lisäksi museon kansainvälisestä osasta löytyi kuitenkin jonkin verran eri kielille käännettyjä mangoja, jopa pieni rivi suomenkielisiä kirjoja (mm. One Piece, Fullmetal Alchemist, Black Butler ja Finlandia). Kaikista mielenkiintoisin nähtävyys oli huone, josta löytyi kuuluisien mangataiteilijoiden kynää pitävät kädet kipsimuotteihin ikuistettuna. Niiden joukossa oli muun muassa Hayao Miyazakin käsi. Valitettavasti tässä huoneessa ei saanut ottaa kuvia.

Perjantaina illalla menimme porukalla asuinalueemme lähellä sijaitsevaan izakaya-ravintolaan, joka on perinteinen japanilainen pubiravintola. Istuimme vähän niin kuin omassa, pienessä huoneessa sukkasilleen tatamilattialla tyynyjen päällä ja ruokaa tilattiin taas yhteisesti nautittavaksi. Muiden seurueiden naurunremakka kuului paperiseinien läpi ja loi hauskan tunnelman koko ravintolaan.

Manga Museon sisäseinää koristaa jättimäinen feenikslintu.

Museo oli täynnä penkeillä istuvia ihmisiä lukemassa mangaa.

Seinät olivat täynnä uusia ja vanhoja mangoja.

Arvatenkin museossa kerrottiin mangan historiasta ja muista siihen liittyvistä seikoista.

Käännettyjä mangakirjoja, joiden joukossa myös muutamia erittäin tunnettuja mangoja suomeksi.

Manga Museo on perustettu vanhaan koulurakennukseen. Yksi sen huoneista oli jätetty ns. ennalleen, jotta sisään pystyi kurkistamaan oviaukosta. Pelästyin ihan saakelisti kun luulin, että joku outo ukko tuijottaa pöydän takaa, mutta kyseessä olikin koulun entisestä rehtorista tms. tehty pahvihahmo.

Jokin meille postin kautta tullut sanomalehti, jonka etusivulla mangaa.

Kämpän kanssa kaikki on muuten mennyt hyvin, paitsi että Wi-Fi ei toimikaan kuin junan vessa. Sen pitäisi pelittää ihan normaalisti, mutta jostain syystä se toimii vain ja ainoastaan iltaisin klo 23 jälkeen ja siitä sitten vaihtelevasti aamuyöhön tai aamuun asti. Tämä on todella ärsyttävää, koska puhelimen netillä ei oikeastaan pysty katsomaan videoita tai vaikkapa Netflixiä, ja esimerkiksi tänne blogiin kuvien latauksessa kestää ihan älyttömän kauan. Ongelma ei ole vain meidän asunnossa, sillä naapurissa asuvat vaihtarit valittavat samasta viasta. Olemme kyllä sanoneet tästä koulullemme (joka hoitaa yhteydenpidon vuokranantajan kanssa), mutta mitään ei ole ainakaan vielä tapahtunut ja vähän pelkään, että ei tule tapahtumaankaan. Toki tässä nyt selviää vaihdon ajan näinkin, mutta hyvään nettiyhteyteen tottuneena on ihan saakelin ärsyttävää odotella sivujen ja esimerkiksi juuri niiden kuvien latautumista.

Iloisempi asia on kuitenkin se, että yllätyksekseni täällä Japanissa kaikki on tällä hetkellä euroissa halvempaa kuin olin ajatellut. Kortilla maksaminen on siis kannattavampaa kuin käteinen. Muutenkin yleisesti ottaen hintataso on halvempaa kuin Suomessa, mutta toki esimerkiksi paremmissa ravintoloissa pääsee maksamaan ihan saman verran kuin kotimaassa.

Eilen perjantaina 29.4. alkoi Japanissa Golden Week eli "kultainen viikko". Se koostuu neljästä kansallisesta vapaapäivästä, jotka ovat Showa Day 29.4. (ex-keisari Showan syntymäpäivä), Constitution Day 3.5. (kyseisenä päivänä vuonna 1947 astui voimaan uusi sodanjälkeinen perustuslaki), Greenery Day 4.5. (ympäristön ja luonnon päivä, sillä keisari Showa rakasti luontoa) ja Children's Day 5.5. (lasten päivä, jolloin perheet rukoilevat lastensa terveyden ja menestyksen puolesta). Nyt kun päivät ovat arkena ja niiden väliin osuu mukavasti viikonloppu, on meillä kokonainen viikko lomaa. Golden Week on uuden vuoden ja elokuuhun sijoittuvan Obon-festivaalin kanssa Japanin isoin juhla, ja useille työntekijöille se on vuoden pisin loma töistä. Golden Weekin aikaan on hyvin suosittua lähteä matkalle joko Japanin sisällä tai reissata ihan ulkomaille asti.

Meilläkin on reissu tiedossa, sillä tänään lauantaina suuntaamme minun lisäkseni kolmen muun vaihtarin kanssa Tokioon viikoksi. Olen tästä tosi innoissani, koska Tokio on ollut yksi kärkikohteistani pitkään ja siellä on niin paljon kaikkea mitä haluan nähdä. Varasimme majoituksen viime sunnuntaina ja aluksi katsoimme erilaisia Airbnb-kämppiä, mutta loppujen lopuksi päädyimme neljän tähden Hundred Stay Tokyo -hotelliin. Kyseisessä hotellissa oli Bookingin kautta jokin tarjous menossa ja näin ollen hinta oli about sama ja jopa halvempi kuin joissain selailemissamme Airbnb-asumuksissa. Hinta seitsemältä yöltä yhdelle henkilölle oli noin 230 euroa. Hotelli sijaitsee Shinjukussa, joka on yksi Tokion keskuksista. Sen rautatie- ja metroasema eli Shinjuku Station on maailman vilkkain juna-asema.

Tokioon matkaamme luotijunalla, jonka kyydissä itse asiassa tällä kirjoitushetkellä tätä tekstiä näpyttelen. Meno-paluulippu maksoi opiskelija-alennuksella noin 23 300 jeniä eli noin 170 euroa. Yöbussi olisi ollut halvempi, mutta matkassa menisi noin 6-7 tuntia emmekä halua ottaa riskiä huonosti nukutusta yöbussiyöstä ja jet lagista Tokiossa. Myös lentäminen vaikutti hiukan halvemmalta, mutta hintaan (ja ylimääräiseen reissumatkaan) oli laskettava matkat lentokentälle Kiotosta Osakaan ja Naritan lentokentältä Shinjukuun. Loppupeleissä hinta olisi ollut melkein sama ylimääräisellä matkasäädöllä.

Loppuporukasta muutama on matkaamassa Golden Weekiksi Okinawaan tai esimerkiksi käymässä eri lähialueilla kuten Osakassa. Itselleni tämä viikko on todennäköisesti ainoa hiukan pidempi mahdollisuus viettää aikaa muualla kuin Kiotossa, joten haluan ehdottomasti käyttää sen Tokioon. Siellä on niin paljon nähtävää, että pelkkä viikonloppureissu ei riittäisi millään. Onneksi tähän osui nyt tällainen viikon loma.

Kivaa vappua kaikille! <3

P.S. Unohdin mainita aiemmin, että emme viettäneet Pääsiäistä mitenkään ja yllätyksekseni se ei täällä edes juuri näkynyt. Bongasin muutamia pupujen ja tipujen muotoisia leivoksia, mutta muuten en ainakaan itse nähnyt minkäänlaisia koristeita tai muuta sellaista, joita kuitenkin oli jonkin verran esimerkiksi Hongkongissa.

Shinkansenin eli luotijunan sisänäkymää. Huomasin, että aina kun konduktöörit kävelevät vaunun läpi, ovella he kääntyvät matkustajia kohti, kumartavat ja jatkavat sitten matkaa.

Ostin matkalle Kioton asemalta kahvia ja bento-laatikon, jossa oli riisiä ja erilaisia lisukkeita, kuten kalaa, lihaa ja munakasta. Tätä oli hauska maistella, mutta moni laatikon juttu oli liian outo omaan makuun.