sitä hyvää

Istun tällä hetkellä kahvilassa MacBookin kanssa ja juon Americanoa (koska täällä ei missään saa oikeaa kahvia) isosta pahvimukista. Voisiko enempää olla geneerinen bloggaajafiilis.

Täällä tosiaan tarjontaa ravintoloista ja kahviloista on laidasta laitaa, ja hintataso vaihtelee todella halvasta Suomen hintoihin ja ylöspäin. Koska ruuan valmistaminen ei asuntolassa ole vaihtoehto, usein tulee syötyä ulkona ja niinpä hintojen kyttäämisestä on tullut normaalia. Parhaista, usein aasialaisista, paikoista saa isoja annoksia 40-70 dollarilla, joten jo 100 dollarin eli suurin piirtein 10 euron ateriat tuntuvat sijoituksilta. Tässä ajassa olen kerran tilannut ravintolassa yli 10 euron ruuan.

Muutaman kerran jälkeen suosikki ravintolakseni on noussut North Viet Pho, joka tarjoilee vietnamilaista ruokaa. Kyseisen raflan annokset ovat todella suuria (en koskaan jaksa syödä kaikkea) ja hintataso on sitä luotettavaa reilusti alle kymmentä euroa. Suomessa itsellä ei juuri tule käytyä aasialaisissa ravintoloissa, mutta täällä on mielenkiintoista kokeilla eri maiden ruokia ja maistella uusia makuja. Juuri eilen pääsin testaamaan kylmiä vermiselli-riisinuudeleita ja kanansiipiä, ja yllätyin positiivisesti siitä, että nuudelit toimivat kylminäkin.

North Viet Pho. Paikka on suosittu ja välillä pöytää joutuu jonottamaan ulkona vuoronumeron kanssa.

Nuudelikeittoa ja porsaankyljystä. Aterian hinta 48 HK$ eli noin 5 €.

Kanansiipiä ja kylmiä riisinuudeleita (salaatin alla).

Täällä jo pitempään olleissa harjoittelukavereissa on se mahtava puoli, että he osaavat suositella eri paikkoja, niin ravintoloita kuin nähtävyyksiä ja kauppoja. Aasialaisissa ravintoloissa haastetta tuo se, että aterimina toimivat perinteiset syömäpuikot ja kiinalainen lusikka. Onneksi Suomessa on tullut syötyä sushia puikoilla, joten ruokailu kuitenkin onnistuu, vaikka siihen tulee käytettyä hieman enemmän aikaa ja keskittymistä. Ehkä reissun jälkeen olen mestari syömäpuikkojen kanssa.

Ruokakaupat täällä ovat Suomeen verrattuna pieniä. En osaa sanoa kauempana olevista alueista, mutta laajalla kaupunkialueella en ole nähnyt yhtään Prisman tai Citymarketin kokoista ruokakauppaa. Lähin "iso" normaalihintainen ruokakauppa, 24h auki oleva Wellcome, on asuntolastamme muutaman metropysäkin päässä Causeway Bayssa, ja siellä on luonnollisesti pikkukauppoja runsaampi valikoima, sekä esimerkiksi leipomo, hyviä valmissalaatteja, sushia ja muuta spesiaalimpaa. Putiikin koko on normaalista Prismasta ehkä 1/4 jos sitäkään, mutta valikoima pienten lähikauppojen jälkeen tuntuu siltä, kuin olisi kävellyt Stockmannin Herkkuun.

Wellcomen hedelmäosastoa.

Hieman parempi ja kalliimpi ruokakauppa ThreeSixty Store.

Erilaisia nuudeleita löytyy tietenkin hyllyittäin.

Suolaista naposteltavaa (vasemmassa laidassa merileväsipsejä).

Vasemmalla: suosittuja japanilaisia Pretz- ja Pocky-tikkuja löytyy vaikka minkä makuisina.

Sushitarjontaa.

Usein ruokakaupasta tulee ostettua vain aamupalaa, esim hedelmiä, muroja tai minipuuroa; lounasta töihin (nuudeleita tai muuta helppoa enemmän tai vähemmän valmiimpaa sapuskaa); vettä tai muuta juotavaa, sekä naposteltavaa. Mistään ulkomaanreissuiltani en ole vielä löytänyt niin hyvää karkkivalikoimaa kuin Suomesta, eikä Hongkong ole poikkeus. Makeisia ei siis tule hirveästi ostettua, mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Suolaisissa snäkseissä tarjontaa taas on ja niiden seasta voi löytää niin normaaleja Pringles- ja Lay's-sipsejä kuin länsimaalaiselle outoja merilevälastuja, kalanmakuisia pähkinöitä (ostin tällaisia tsekkaamatta pussia ja sen makua tarkemmin, ja pähkinöiden seasta löytyi sitten myös pieniä kuivattuja kaloja...) ja kuivattuja mereneläviä. Täällä erilaisten ruokien kuivaamisesta on tehty melkein taidetta, ja esimerkiksi asuntolani lähietäisyydessä on kymmeniä kuivattuihin hedelmiin ja meren herkkuihin erikoistuneita pikku putiikkeja. Voisin jopa olla valmis testaamaan kyseisiä erikoisuuksia, ellei niiden yhteishaju olisi niin luotaantyöntävä.

Oikealla vihreällä teellä maustettuja kermapullia. Vasemmalla kasa wasabin makuisia paistettuja perunatikkuja.

Eikä pidä unohtaa vihreää teetä. Vihreä tee, tuo idän jumalten juoma, on täällä Hongkongissakin vahvasti esillä ja sekoitettuna erilaisiin tuotteisiin. Olen bongaillut vihreällä teellä maustettuja keksejä, karkkeja, sipsejä, pullia, leipiä, leivoksia, jäätelöä ja erilaisia juomia. Varmasti melkeinpä mitä vain saa vihreän teen makuisena. Tee on täällä muutenkin kova juttu ja juoman ystäville on tarjolla kylmiä ja lämpimiä teitä laidasta laitaan. Itselläni on ikävä tuoretta suomalaista kahvia, mutta onneksi mukanani tuomasta Presidentti-paketista on vielä puolikas jäljellä.

Outo tapa täällä on se, että normaali vesi juodaan usein lämpimänä, koska paikalliset ilmeisesti uskovat, että se on kylmää vettä terveellisempää. Niinpä ravintoloissa saa usein vain kiehuvaa vettä ja  joskus tarjolla oleva "kylmä" vesi on haaleaa. Vesipulloa on siis hyvä pitää mukana melkeinpä kaikkialla.

Vasemmalla kahvinkeitto käynnissä. Oikealla työpaikalle ostettua aamupalaa eli melonia ja lohikäärmehedelmää.

Ruokatauon nuudelit ja aamupalamuroja soijamaidolla. Aamupala tulee aina syötyä työpaikalla.

Pääsin viimein keskiviikkona katsomaan Marvelin Black Pantherin elokuviin, mitä olen odottanut siitä asti kun näin leffan ensimmäisen julisteen. Kävimme leffassa töiden jälkeen työpaikan lähellä olevassa ostoskeskuksessa, jossa oli muutaman salin elokuvateatteri. Liput maksoivat opiskelija-alennuksella (yleensä täällä tarvitsee Hongkongin opiskelijakortin alennuksia varten) noin 8 euroa, joka on mielestäni ihan huokea hinta, varsinkin ilta-aikaan. Elokuvasali oli hieman outo tuttuun Finnkinon saliin verrattuna, sillä penkkirivit eivät olleet vahvasti porrastettu, vaan rivit olivat melkein samassa tasossa toisiinsa nähden. Onneksi eteeni ei sattunut pitkää katsojaa, sillä ylimääräinen takaraivo olisi luultavasti blokannut ainakin kolmasosan näkymästä. Lisäksi elokuvan äänet olivat paljon hiljaisemmalla kuin mihin itse olen leffassa tottunut, mutta tähän tottui kuitenkin elokuvan edetessä.

Itse leffalle annan arvosanaksi 4/5, sillä tarina ja hahmot olivat mielestäni hyvät. Erityisesti pidin musiikista, hyvin toteutetuista taistelukohtauksista, uusista vempaimista ja tuoreesta miljööstä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa supersankarielokuva, jossa juonena ei ole se sama vanha maailman eli USAn pelastaminen. Ainoana asiana jäin kaipaamaan vilahduksia muista Marvelin sankareista, sillä leffassa ei vieraillut tuttuja hahmoja ollenkaan, mikä on nykyään harvinaista supersankarielokuvissa.

Varmasti täällä tulee käytyä elokuvissa vielä uudestaan, sillä kevään aikana ilmestyy ainakin yksi must-see-leffa eli Marvelin Avengers: Infinity War. Muutenkin pyrin aina käymään leffassa katsomassa kaikki itselle tärkeät elokuvat mahdollisimman täydellisen katselukokemuksen takia, ja mielestäni on mielenkiintoista tsekkailla muiden, varsinkin isojen maiden elokuvateattereita ja leffaherkkuvalikoimaa.

Leffateatterin aulaa ja pakolliset leffaeväät.