taas mennään

Teksti on kirjoitettu ke 6.4., mutta julkaistu to 7.4.

Kun heinäkuussa 2018 matkasin koti-Suomeen Hongkongista ja julkaisin viimeisen postaukseni tähän blogiin, niin enpä olisi arvannut, että tulen kirjoittamaan tänne vielä uudestaan. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan - valmistelut tehty, laukut (melkein) pakattu, ja enää yksi yö jäljellä Suomessa. Huomenna 7.4. lähden opiskelijavaihtoon Kiotoon, Japaniin seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi.

Koska blogi on julkinen, niin ajattelin lyhyesti tässä kertoa mitä viimeisen Hongkongiin liittyvän postauksen jälkeen on tapahtunut. Valmistuin siis Kajaanin ammattikorkeakoulusta tietojenkäsittelyn tradenomiksi joulukuussa 2018, ja heti sen jälkeen keväällä hain Aalto-yliopistoon opiskelemaan visuaalisen viestinnän muotoilua. Lähdin opiskelemaan uudestaan, koska vaikka Kajaanissa saamani koulutus ja kokemukset olivat todella hyviä, niin veri veti silti vielä opiskelemaan ehkä sitä minulle sopivampaa ja mielekkäämpää hommaa eli taidetta. Aloitin opinnot Aallossa syksyllä 2019 ja nyt siis opiskelen kanditasolla kolmatta eli viimeistä vuotta. Suunnitelmissa on edetä saman linjan maisteriopintoihin ensi syksynä. Kandidaatin opinnäytetyön sain valmiiksi nyt vuoden alussa, se löytyy tästä linkistä. Kandiopintoihini on nyt siis jäljellä enää vain tämä vaihto.

Vaihtoon hain jo viime syksyksi ja sainkin silloin hyväksynnän niin omasta kuin vaihtokoulustani, mutta harmillisesti vaihto jouduttiin perumaan, koska Japani ei tuolloin koronan takia antanut viisumeja ulkomaalaisille. Sain kuitenkin siirrettyä vaihdon nyt keväälle ja pitkään jouduin jännäämään vaihdon onnistumista, kunnes onneksi about kuukausi sitten vaihtokouluni ilmoitti, että Japani viimein antaa viisumeja vaihto-opiskelijoille. Olin itse asennoitunut jo siihen, että en tule pääsemään vaihtoon ja haen sitten maisterissa uudestaan, joten tämä oli todellakin iloinen yllätys. Opiskelijavaihto on ollut yksi niistä asioista, jonka toivoin pääseväni vielä toteuttamaan, ja Japani taas reissukohteena ykkönen. Nyt siis yhdistyy kaksi unelmaa ja olenkin todella innoissani siitä, että pääsen ihan asumaan Japanissa useamman kuukauden.

Vaihtokouluni Japanissa on nimeltään Kyoto Seika University (perustettu 1968) ja se on suuntautunut nimenomaan taide- ja kulttuuriopintoihin. Seikassa on Japanin ensimmäinen ja ainoa japanilaiseen sarjakuvaan eli mangaan omistautunut laitos (Faculty of Manga), jonne menen opiskelemaan juurikin mangaa ja siihen liittyviä taidejuttuja. En vielä tiedä tarkkaan mitä kursseja tulen käymään, sillä ne katsotaan yhdessä ohjaajani kanssa paikan päällä. Etukäteen tiedän, että japanin kieltä tulemme opiskelemaan kolme kertaa viikossa. Aallossa olen käynyt yhden japanin kielen kurssin, mutta siitä on jo yli vuosi aikaa, joten suoraan sanottuna en muista kurssilta muuta kuin yksinkertaisia lausahduksia, numeroita, ja jotenkuten sen miten japanin kirjoitusjärjestelmä toimii.

Vaihtoon hakeminen tapahtui niin, että hain ensin vaihtoa omaan kouluuni ja ilmoitin mihin kouluihin haluaisin hakea vaihtoon. Seikan laitoin hakuehdotuksista ykköseksi (muistaakseni listasin myös jotkut koulut Tokiosta ja Etelä-Koreasta). Sitten Aalto ns. hyväksyi minut hakemaan vaihtoon Seikaan, jonne piti lähettää portfolio. Ja sitten lopulta sain Seikasta sähköpostia, että minut on hyväksytty heidän mangalaitokselleen vaihto-opiskelijaksi. Seikaan hain sen takia, että mangaopinnot kiinnostivat eniten, ylipäätään halusin Japaniin vaihtoon, ja Kioto tuntui kaikista vaihtokaupungeista kutsuvimmalta. Vaikka esim. Tokiokin olisi varmasti ollut hieno kohde, niin minusta on kiva mennä asumaan hiukan perinteisempään Japaniin, jossa on paljon historiallista nähtävää ja esimerkiksi geisha-kulttuuri vielä enemmän tai vähemmän voimissaan.

Kiotossa tulen asumaan kahden muun vaihtarin kanssa jaetussa asunnossa, jossa kaikilla on omat huoneet ja yhteinen keittiö sekä vessa. Kuulemma asunnosta on noin 15 minuutin kävelymatka yliopistolle. Vaihtokoulu järkkäsi kaikille asumukset riippuen siitä, ilmoittiko haluavansa asua yksin vaiko jaetussa asunnossa. Yksinasujille tarjottiin Hongkongin Apple dormin kaltaisia huoneita paikallisesta J-Stay-ketjusta tai vastaavasta, ja vaikka kuvat J-Staystä näyttivätkin paljon kivemmilta ja huoneet isommilta kuin Apple dormissa, niin en viitsinyt ottaa sitä riskiä, että joudun taas moneksi kuukaudeksi johonkin rotanloukkuun. Vaikka kyllähän se Apple dorm -elämä meni ihan ok:sti kun huoneessa kävi melkeinpä vain nukkumassa. Mutta muutenkin ajattelin, että olisi hauska asua muiden vaihtareiden kanssa, varsinkin kun todennäköisesti niin myös helpommin tutustuu ja saa ystäviä.

Asuntomme toimii niin, että meidän oli etukäteen vuokrattava sinne haluamamme tavarat (esim. pesukone, jääkaappi, työpöydät jne.). Tavaroiden piti olla asunnossa valmiina tuloamme ennen, mutta siinä oli kuulemma käynyt jotain sählinkiä ja tavarat saapuvatkin paikalle vasta 15.4. Näin ollen Seika tarjosi meille huoneet kampuksen lyhytaikaiseen vierailuun tarkoitetusta asuntolasta, jossa siis kaikki meistä vuokratavaroita odottavista vaihtareista asumme ensimmäiset päivät. Sovimme Seikan kanssa, että koulu maksaa asuntomme huhtikuun vuokrasta ensimmäiset kaksi viikkoa, ja me maksamme Seikalle asuntolan yötaksaa, joka on 1000 jeniä eli noin 7,40 euroa. Asunnosta maksamme muistaakseni noin 350€/kk per henkilö ja tähän on laskettu kaikki kulut eli vuokrahinnan lisäksi valitsemiemme tavaroiden vuokrat, palautettava käsiraha, pakollinen tulipalovakuutus, "avaintenluovutusraha", takaajan palkkio, välityspalkkio, kunnossapito ja sähkö-, kaasu- ja vesimaksut (käytön mukaan). Meille tulee siis halvemmaksi viettää muutama ensimmäinen yö asuntolassa, ja muutenkin mielestäni on kiva nähdä millainen yliopiston asuntola on. Ymmärtääkseni niin paikalliset kuin vaihto-opiskelijat majoittuvat normaalisti siellä jaetuissa huoneissa, mutta koronan takia huoneet ovat nyt yksilökäytössä ja näin ollen täynnä. Sinällään harmi, koska olisi ollut tosi kiva asua ihan kampuksella, varsinkaan kun en ole koskaan asunut missään opiskelija-asuntolassa, mutta varmasti asuntommekin tulee olemaan ihan passeli tapa asua.

Vaihtovalmistelut ovat luonnollisesti vaatineet nyt hiukan enemmän kuin normaalisti, sillä eilen kävin pakollisessa koronatestissä (negatiivinen) ja muutenkin olen joutunut tulostelemaan maahantuloa varten kaiken maailman lippulappusia, joissa lupaan noudattaa Japanin koronaohjeistuksia ja joihin olen merkinnyt mahdollisen karanteenipaikkani. Japani on ilmoittanut, että Suomesta tulevan ei tarvitse olla karanteenissa, jos matkaajalla on kolme koronarokotusta (jotka minulla siis on), mutta silti joudun varmuuden vuoksi täyttelemään dokumentteja ja esimerkiksi lataamaan Japanin viranomaisten määrittelemän puhelinsovelluksen, jonka kautta mahdollista karanteeniani voidaan valvoa. Vaikka olen yrittänyt olla tarkka kaikkien esivalmistelujen kanssa, niin jännittää kyllä todella paljon tuleeko maahantulossa jotain ongelmia. Toivottavasti ei ja kaikki menee hyvin.

Jännittävää on myös nähdä miten hyvin pääsen omin avuin Tokiosta Kiotoon. Lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta Suomen aikaan klo 17:45 ja on perillä Tokiossa seuraavana päivänä pe 8.4. klo 12:45 Japanin aikaan. Matka-aika on 13h eli pidempi kuin yleensä, sillä Venäjä-Ukraina-tilanteen takia reitti kulkee pohjoisnavan yli. Lennän siis Tokion Naritan lentokentälle (Finnairin suora lento), josta joudun ensin ottamaan tunnin kestävän Narita Express -junamatkan joko Tokyo Stationille tai Shinagawa Stationille, ja sitten hyppäämään luotijunan kyytiin. Riippuen luotijunasta, matka Tokiosta Kiotoon kestää noin 2h 20min - 4h. Matkan pituus on linnuntietä noin 360 km. Kiotoon päästessäni minun on vielä otettava 20 minuutin metro ja sitten joko ilmainen shuttle bus tai taksi yliopistolle. Hiukan jännittää, että miten tämä matka menee, varsinkin matkatavaroiden kanssa, mutta ainakin sain vaihtokoulultani ihan hyvät reittiohjeet ja toki Hongkongista jäi käteen varmempi fiilis tällaisesta yksinreissaamisesta. Seuraavassa postauksessa sitten siitä, miten reissu Kiotoon oikein sujui.

Finnairin uusi reitti Japaniin (punainen viiva).