1 viikko takana, 15 viikkoa edessä

Viisitoista viikkoa kuulostaa jotenkin pitkältä ajalta, mutta kun sen miettii vain viikonloppuina tajuaa, että eihän tässä loppupeleissä ole hirveästi aikaa tuhlattavana. Pitää kuitenkin käydä katsomassa kaikenlaisia erilaisia nähtävyyksiä, vierailla lähialueilla (ja Tokiossa), käydä kaupoilla ja shoppailemassa, ja tietenkin myös tutustua Kioton yöelämään. Minulla ei vielä ole kunnollista bucket listaa kaikista paikoista, joissa haluan käydä, mutta ajattelin aloittaa ilmeisimmistä kohteista eli temppeleistä ja pyhätöistä. Lisäksi olisi mahtavaa käydä onsenissa eli kuumissa lähteissä / kylpylässä, päästä kokemaan teeseremonia, ja pukeutua kimonoon/yukataan. Saa nähdä mitä kaikkea tässä ajallisesti ja rahallisesti pysty toteuttamaan.

Tämä ensimmäinen viikko on mennyt ihan mukavasti, vaikka toki ensimmäiset päivät ovat aina ne vaikeimmat, ainakin itselleni. Olen hiukan jännittänyt sitä, miten tulemme muiden vaihtareiden kanssa toimeen ja kuinka meneviä muut ovat, mutta kaikki vaikuttavat mukavilta ja innokkailta tekemään juttuja yhdessä. Puhuimme jo etukäteen, että menisimme viikonloppuna mahdollisesti johonkin temppeliin ja illalla ulos. Näin arkena on vaikeampi sopia mitään kummoista, sillä opiskelemme eri kursseja (muutamilla vaihtareilla on joitain samoja kursseja) eli ne saattavat olla eri aikaan. Muutenkin täällä tunnit näyttävät keskittyvän pääosin klo 13-18 ajalle tai jopa myöhempään, joten jos aamulla haluaa tehdä jotain on noustava aikaisin, ja illalla taas voi olla vaikea jaksaa tehdä muuta kuin käydä syömässä tai hengata jonkun luona. Katsotaan millaiseksi arki tästä muuttuu parin viikon jälkeen.

Maanantaina minulla oli vaihtariorientaatio koululla samana aamuna saapuneen bulgarialaisen vaihtarin kanssa. Siellä tapasimme kolme yhteyshenkilöämme, jotka pitivät meille esityksen Kioton ja Seikan historiasta, Seikasta yleisesti yliopistona, ja erilaisista nähtävyyskohteista, joissa täällä ollessa kannattaa vierailla. Sitten täyttelimme erilaisia lappusia, joihin jouduimme myös useaan kertaan kirjoittamaan nimemme katakanoilla eli japanilaisilla tavumerkeillä. Ne oli onneksi painettu jo valmiiksi saamiimme opiskelijakortteihin, joten pystyimme katsomaan niistä mallia. Minun nimeni kirjoitetaan näin: フットゥネン (Sukunimi) ヤスミン (Etunimi). Eli roomalaisilla kirjaimilla se taitaa olla Futunen Yasumin. Saimme myös ison nivaskan kaikenlaisia infolappuja Seikasta, lähialueesta, julkisesta liikenteestä ja muusta tarpeellisesta, ja sitten menimme yhdessä syömään koulun ruokalaan.

Orientaatiopaketti yliopistolta.

Seikassa on vain yksi ruokala, mutta siellä on hiukan eri ateriavaihtoehtoja, jotka ilmeisesti vaihtelevat jonkin verran. Kuulemma ennen koronaa ruokalassa oli paljon enemmän vaihtoehtoja ja kaikenlaisia lisukevaihtoehtoja yms., mutta koska koronatilanne on vielä päällä, niin vaihtoehdot ovat normaalia suppeammat. Sivuhuomiona myös pakko mainita, että koulussa kaikki sisällä olevat pöydät on nyt koronan takia varustettu plekseillä niin, että ne on asetettu vastapäätä istuvien väliin tai joskus jopa myös vierekkäin istuvien välille. Olen myös nähnyt tätä joissain ravintoloissa. Onneksi ruokalassa on myös ulkopöytiä, joten olemme nyt aina ruokailleet niissä.

Yliopiston vieressä oli myös aiemmin toinen opiskelijoille tarkoitettu ravintola, mutta se sulki ovensa koronan takia eikä ilmeisesti avaudu enää. Onneksi koulun ruokalassa on kuitenkin ihan hyvää ruokaa ja vaihtoehtoina on muutamia erilaisia riisiannoksia ja ramenkulhoja. Ruoka maksaa vähän annoksesta riippuen joko 420 jeniä eli noin 3 euroa tai vähemmän. Kivaa on se, että ruokala on auki maanantaista perjantaihin klo 11-14 ja 17:30-19:30 ja lauantaisin klo 11:30-13:30, eli siellä voi siis käydä syömässä halvalla vaikka kaksi kertaa päivässä, jos ei mitään muuta keksi. Yritän kuitenkin käydä siellä vain kerran päivässä, jotta en kyllästy ruokiin liian nopeasti ja toki haluan myös käydä täällä muuallakin syömässä.

Ruokalan lisäksi koululla on kuitenkin FamilyMart-pikkukauppa, josta saa valmisruokia ja muuta mukavaa, ja ulkona pieni ruokakärry, josta ymmärtääkseni saa eri päivinä joko kasvis- tai halal-ruokaa. Esimerkiksi yhtenä päivänä siellä myytiin kasvishamppareita. Ruokakärryä en ole vielä testannut, mutta eiköhän sieltäkin ehdi kaikki vaihtoehdot kokeilla.

Ruokalan paistettu kanasetti (420 jeniä).

Jonkinlainen kana- ja pihviannos löysällä kananmunalla (420 jeniä).

Salaatintapainen annos, salaatin alla on riisiä. Liha tai sen tapainen oli jauhelimaista (420 jeniä).

Itse yliopisto on tosi kiva vaikkakin loppujen lopuksi aika pieni. Alueella on monta eri rakennusta, jotka jakaantuvat laitosten mukaan. Esimerkiksi minun kurssini ovat tietyssä rakennuksessa, jossa mangaan liittyvä opetus pidetään. Seika sijoittuu vuoren rinteeseen, joten kampusalue on vähän niin kuin loivaa ylämäkeä. Yliopistossa on noin 4000 opiskelijaa ja yli tuhat ulkomaalaista opiskelijaa (iso osa muualta Aasiasta, kuten Kiinasta). Seikan sivuilta ja Youtubesta löytyy virtuaalinen kampuskierros.

Tiistaina tapasin yhteyshenkilöni kanssa professorini, Tsuru-sensein ja Ogawa-sensein, ja sain kurssini. En oikeastaan voinut valita mitään, vaan he antoivat minulle kolme kurssia, joiden kanssa nämä professorit voivat auttaa englanniksi. Kaikki muut kurssit ovat täysin japaniksi, joten professorit sanoivat, ettei minun kannata ottaa mitään muuta, koska kurssien opettajat eivät pysty auttamaan minua ja koska näissä saamissani kursseissa on jo paljon hommaa. Olen kuullut muilta vaihtareilta, että isolla osalla heistä kaikki kurssit ovat täysin japaniksi niin, etteivät opettajatkaan puhu englantia, joten joko heidän täytyy arvailla mitä tapahtuu tai saada esimerkiksi japanilainen luokkakaveri kääntämään opetusta. Minulla on siis hyvä tilanne, koska professorini puhuvat edes jonkinlaista englantia.

Kurssit jotka sain ovat siis:

1. Manga basic studio (2. vuosikurssi), jota opettaa Tsuru-sensei. Se on keskiviikkoisin klo 13-16:10 ja siellä tehdään seuraavan kahdeksan viikon aikana 8-sivuinen manga, joka on muuten vapaa mutta jonka tarinassa on oltava kolme estettä. Tämä kurssi kestää kahdeksan viikkoa, muut ilmeisesti minulla vaihdon eli heinäkuun loppuun saakka.

Ensimmäisellä tunnilla viime keskiviikkona istuin luokassa varmaankin 40 japanilaisen opiskelijan ja viiden eri opettajan kanssa, ja kuuntelin japanilaista opetusta pari tuntia ymmärtämättä mitään. Minulla ei ollut mitään hajua mistä siellä puhuttiin (oletan, että kurssista yleisesti). Tuntui vain, että eräs opettajista selitti yhtä lomaketta auki tunnin... Sitten Tsuru-sensei selitti minulle kurssin kulun ja projektin, ja loppuluennon yritin keksiä jonkinlaista tarinaideaa mangaani.

2. Expression technique (3. vuosikurssi), jota opettaa Ogawa-sensei. Kurssi on oikeasti tiistaisin, mutta minä osallistun keskiviikkoisin kello 18 alkavaan pienryhmäopetukseen, jossa on kolme muuta ulkomaalaista opiskelijaa (Kiinasta, Thaimaasta ja Uudesta-Seelannista). He ovat Seikassa "tutkijaopiskelijoina" ilmeisesti muutaman vuoden ja opiskelevat Japanin hallituksen antaman stipendin avulla. Kurssilla tehdään vapaa mangaprojekti, joka on minulla 20 sivua tai vähemmän.

3. Free production (4. vuosikurssi), jota opettaa myös Tsuru-sensei. Kurssi olisi oikeasti maanantaisin, mutta sen sijaan minulla on aina torstaisin klo 15:30 henkilökohtainen tapaaminen Tsuru-sensein kanssa, sillä tämä kurssi on kuulemma enemmän vain henkilökohtaista ohjausta jokaiselle opiskelijalle heidän projektien kanssa. Tälläkin kurssilla tehdään vapaa mangaprojekti, joka on minulla taas 20 sivua tai vähemmän.

Näiden kurssien lisäksi meillä vaihtareilla alkaa ilmeisesti ensi viikolla japanin kielen tunnit (joista ei saa Seikasta opintopisteitä, mutta joista yritän saada ne kuitenkin omasta koulustani), jotka pidetään aamupäivisin. Olen nyt siis käynyt kerran kaikilla mangakursseilla ja ne vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta sekä varmasti opettavaisilta projekteilta. On ihan super siistiä saada opastusta japanilaisilta taitureilta, jotka itsekin tekevät mangaa. Nyt pitää vain löytää jokin tasapaino sen välillä, että panostaa näihin projekteihin, mutta samalla ehtii viettää täällä myös vapaa-aikaa ja käydä kokemassa erilaisia juttuja.

Tie yliopistolle (rakennukset ovat yliopistoa). 

Aiemmassa kuvassa olevasta tiestä käännytään tähän näkymään. Kuvassa hallintorakennus, jossa yhteyshenkilöidemme huone on.

Uusi rakennus hallintorakennuksen vieressä. Ymmärtääkseni täällä pidetään jotain opetusta ja näyttelyitä.

Kampusalueen ns. keskiö. Altaassa on kaloja. Hallintorakennus näkyy takana vasemmalla ja uusi rakennus suoraan altaan takana.

Rakennus, jossa on ruokala, FamilyMart-kauppa ja Gasendo-taidetarvikekauppa.

Ruokalaa sisältä. Huomatkaa pleksiasiat pöydillä.

Gasendo-taidetarvikekauppa. Täältä saa vaikka mitä, ja nyt huhtikuun loppuun kaikesta saa 20% alennusta. Ostin jo viivoittimen, kumin, professorini suosittelemaa mangapiirustuspaperia, ja kansion jossa mangasivuja voi pitää. Pitää kyllä mennä vielä uudestaan katsomaan valikoimaa ennen kuun loppua.

Koulun vessanpöntön nappuloita. Olen kuullut, että Privacy-musiikkinappula on olemassa siksi, että japanilaiset tytöt ovat häpeissään omista vessaäänistä ja peittivät niitä vetämällä pönttöä jatkuvasti. Siksi näissä modernimmissa pöntöissä on nykyään tuo musiikkinappi. En itse uskaltanut painaa mitään, mutta pitääpä kai kokeilla jossain vaiheessa. 

Vessassa oli myös näyttö.

Kuten Hongkongissa, niin täälläkin "reikä lattiassa" -vessat ovat yleisiä.

Yleistä aluetta. Amfiteatteri on vasemmalla, ruokala oikealla ja kirjasto suoraan puun takana. Aiemmin mainitsemani metallinen ruokakärry näkyy kuvassa.

Kirjastoa sisältä. Tänne pääsee sisään Seikan opiskelijakortillani, jonka jotenkin onnistuin hukkaamaan kirjastoon heti ensimmäisenä päivänä. Onneksi sain sen seuraavana päivänä takaisin.

Lukutilaa. Kirjastossa on neljä kerrosta.

Kirjastossa on paljon mangaa mutta myös animea ja muita piirrettyjä & elokuvia DVD- ja jopa VHS-kasetteina. Muistaakseni melkeinpä kaikki pisteet katsoa näitä ovat harmillisesti koronan takia poissa käytöstä tällä hetkellä.

Bongasin Marimekko-kirjan.

Näkymää kauempaa takaalta. Vasemmalla ruokala, suoraan edessä on amfiteatteri ja uusi rakennus.

Kampusalueella on riikinkukkoja, peuroja ja lintutarha, joita opiskelijat käyttävät esimerkiksi mallista piirtämiseen. Riikinkukot ovat ihan amfiteatterin vieressä, mutta peurat ja linnut jossain kauempana enkä löytänyt niitä vielä.

Graffiti-seinä. Osa kampusalueen rakennuksista on hyvin siistejä ja osa taas hiukan kuluneen näköisiä.

Taidetta alueella.

Varmaankin jonkin kerhon tatami-hengauspaikka.

Opiskelijan näyttely. Hän on tehnyt kaikki kuvat itse. Instagram @harumanishiike.

Kampuksella on myös muutama erilainen urheilukenttä, mutta henkilökunta sanoi, että kukaan ei oikein käytä näitä, koska "taideihmiset eivät harrasta urheilua".

Surullisen näköinen tenniskenttä. Kampuksella on tietääkseni myös sali, mutta sitä en ole vielä löytänyt, koska rakennuksen talonmies puhui vain japania kun yritin kysellä salin käytöstä.

Rakennus, jossa mangaopetus pidetään eli täällä on kurssini.

Luokkahuone, jossa keskiviikon kolmen tunnin luentoni pidetään. Tuolit olivat super mukavia.

Piirustelua japanin kieliseltä tunnilta, kun en ymmärtänyt mitään.

Mangarakennuksen sisällä on iso seinä, johon on ripustettu Seikasta valmistuneiden entisten opiskelijoiden mangoja. Pallura kannen päällä ilmeisesti tarkoittaa, että mangasta on tehty myös anime.

Kysyin yhteyshenkilöltäni valmistuuko Seikasta paljon mangataiteilijoita ja vastaus oli, että toki joistain, mutta on myös yleistä, että valmistuneista tulee mangataiteilijoiden avustajia tai että he päätyvät tekemään jotakin muuta. Kilpailu mangamaailmassa on kovaa ja on hyvin vaikea elättää itsensä mangataiteilijana.

En ihan hirveästi itse katso animea, mutta seinältä löytyi yksi suosikeistani eli The Way of the Househusband.

Käytävää, jossa on luokkahuoneita. Kuvan takana on aiempien kuvien mangaseinä.

Taidetta rakennuksen sisältä.

Kampuskartta yliopiston sivuilta. Minä tulen koululle oikealla alhaalla olevaa tietä pitkin. Hon-kan on hallintorakennus, Meiso-kan uusi rakennus, sen oikealla amfiteatteri, Yuyu-kan on ruokala, Joho-kan on kirjasto ja Jizai-kan on mangarakennus, jossa opiskelen. Alhaalla on junarata ja -asema aivan koulun vieressä.

Torstaina kävin yhteyshenkilömme ja toisen vaihtarin kanssa Ward Officella eli jonkinlaisessa kaupunginosatoimistossa rekisteröimässä itsemme pakolliseen Japanin kansalliseen sairasvakuutukseen. Se maksaa meiltä noin 13 euroa kuukaudessa ja kattaa 70 prosenttia kaikista sairaalakuluista ja esimerkiksi hammaslääkäristä. Näistä pitää siis maksaa 30 prosenttia itse. Yritin googletella hintatasoa ja ilmeisesti se on aika samanlainen kuin Suomessa. Yhteyshenkilömme ainakin sanoi, että hintataso on hyvin kohtuullinen ja hoito erittäin hyvää. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvitse käyttää.

Nyt arkena en ole tosiaan tehnyt mitään kovin kummoista, koska aikaa on mennyt asettumiseen ja ihan vain yleiseen hengailuun muiden vaihtareiden kanssa. Kaikki meno ja meininki on Kioton keskustassa, jonne menee täältä pohjois-Kiotosta kävely+metromatkaan noin 40 minuuttia ja yhteen suuntaan 290 jeniä (n. 2,15€), joten sinne ei oikein viitsi lähteä, jos paikan päällä aikaa on vain tunti pari. Kävin kuitenkin tiistaina yhden vaihtarin kanssa siellä illalla hiukan käppäilemässä, syömässä ja katsomassa Kyoto Station -metroasemaa, joka on hyvin futuristisen näköinen verrattuna muuhun Kiotoon. Lisäksi tutustuimme sattumalta kahteen japanilaiseen nuoreen naiseen, kun päädyimme eräässä drinkkipaikassa pöytäpulan takian istumaan heidän pöytäänsä. He olivat hoitajia ja toinen heistä vaikutti innokkaalta kun pääsi puhumaan englantia ja juttelemaan ulkomaalaisten kanssa, toinen taas oli liian ujo puhumaan englantia itse mutta vaikutti kyllä ymmärtävän kaiken. He olivat todella mukavia ja myös suosittelivat erilaisia kohteita Kiotossa ja Osakassa (isoin suositus tuli Kioton Kiyamachi-nimiselle baarikadulle).

Toisen kerran olen täällä ehtinyt jutella paikallisen kanssa, kun söin yhtenä päivänä yksin koululounasta ja istuin samaan ulkopöytään erään japanilaisen tytön kanssa. Hetken siinä istuttuani hän alkoi kysellä minulta mistä olen kotoisin ja mitä opiskelen yms. Tyttö kertoi itse opiskelevansa neljättä eli viimeistä vuotta huonekalujen muotoilua. Hauskinta oli kun hän kysyi minulta, että eikö minulla ole kylmä t-paidassa, kun hänellä oli itsellä kylmä nahkatakissa. Oli 21 astetta lämmintä. Olen kuullut yliopiston yhteyshenkilöiltä ja muilta vaihtareilta, että japanilaiset ovat hyvin kiinnostuneita vieraista ja haluaisivat tulla juttelemaan, mutta eivät usein välttämättä uskalla ihan yleisellä tasolla sekä sen takia, että ovat ujoja puhumaan englantia vaikka osaisivat. Herkemmin saat juttuseuraa, jos olet yksin, koska silloin sinua on toki helpompi lähestyä.

Yleisesti ottaen japanilaiset ovat todella ystävällisiä ja kohteliaita. Kaikkea pahoitellaan ja esimerkiksi ostotilanteissa tai ravintolasta poistuessa usein kiitellään vuolaasti. Pieni kumartelu anteeksi- ja kiitostilanteissa (tai kun esimerkiksi saat vaihtorahan takaisin tai kun lähdet ravintolasta) on arkipäivää ja huomasin, että itsekin vaistomaisesti aloin tehdä sitä heti ensimmäisenä päivänä. Se vähän niin kuin tapahtuu automaattisesti, koska kaikki tekevät sitä sinulle.

Hieman hankala juttu on se, että ainakaan täällä Kiotossa ihmiset eivät välttämättä puhu ollenkaan englantia tai hyvin vähän, joten voi olla hankala kommunikoida, jos kanssakäyminen vaatii enemmän juttelua. Välillä tilanteesta selviää jonkinlaisilla käsimerkeillä ja sillä, että esimerkiksi kassalla myyjä näyttää sinulle pussia kun et tajunnut, että hän kysyi haluatko ostaa pussin. Välillä lauseesta saattaa ymmärtää jonkun englannin kielestä otetun sanan, kuten membership card (menbaakaado), joten voi olettaa, että kassa kysyi onko sinulla jäsenkorttia. Joskus taas vastapuoli saattaa osata jonkin avainsanan englanniksi ja siitä ymmärtää kontekstin. Vaikka kerrot, että et ymmärrä, niin usein vastapuoli silti jatkaa japanin puhumista ja toistelee samaa lausetta, jolloin tilanne on hiukan kiusallinen kun ei tiedä miten siinä pitäisi vastata tai toimia. Toki välillä voi törmätä kassalla tai muualla japanilaiseen, joka puhuu erittäin hyvää englantia.

Sää täällä on ainakin nyt tämän viikon ollut Suomen kesämäinen eli välillä on ollut todella lämpimiä ja aurinkoisia päiviä (24-27 astetta) ja välillä taas hiukan viileämpiä päiviä (15-20 astetta). Alkuviikosta ei satanut ollenkaan, mutta nyt loppuviikosta on tullut pieniä sateita. Kaikki kantavat täällä sateenvarjoja mukana, koska tähän vuodenaikaan sade on ilmeisesti suhteellisen yleistä ja auringonpaisteella moni käyttää sateenvarjoa auringonsuojana. Minusta on ihan kiva vielä viettää viileämpiä päiviä, sillä kesä on tulossa ja silloin saa varmasti hikoilla ihan tarpeeksi.

Nyt tänne on saapunut muutama vaihtari lisää, toinen Saksasta ja toinen Hongkongista (opiskelee UK:ssa). Eilen torstaina meillä oli vaihtareiden kanssa illanistujaiset hyvästiksi koulun asuntoloille, sillä tänään perjantaina muutamme vuokrattuun asuntoomme. Siitä lisää siis myöhemmin.

Kyoto Station -asema ulkoa.

Asemaa sisältä. Kun yhteyshenkilömme kertoivat meillä tästä asemasta, jotkut heistä vaikuttivat olevan hiukan pettyneitä siihen, että Kiotoon on rakennettu näin futuristisen näköinen rakennus.

Näkymää ylhäältä (lasissa heijastuksia).

Aseman edessä oli pienoismalli jostain Kioton rakennuksesta, mutta en muista mistä (ehkä Imperial Palacesta?).

Pienoismallin vieressä kyltti, jossa pyydetään olla heittämättä rahaa siihen.

Kioton keskustaa.

Ravintola, jossa kävimme syömässä gyozaja.

Toin taas Suomesta mukanani paketin Presidenttiä. Rasiassa on jonkinlaisia 7-Elevenin pannareita, joiden sisällä oli mansikkavaahtoa. Olivat ihan ok, mutta vähän liian makeita minulle.

Joitain koulun FamilyMartista ostamiani välipaloja. Vasemalla salaatti-kinkku-juustovoileipiä, oikealla jonkinlainen juusto-lihapasteija, ja keskellä dorayaki-pannukakku, jonka sisällä on punapaputahnaa.