parin päivän jälkeen

huhtikuuta 11, 2022

parin päivän jälkeen

Kuten lupasin niin tässä fiiliksiä ja tapahtumia ensimmäisten päivien osalta. Saavuin Kiotoon perjantaina, joten minulla oli siis kaksi päivää vapaata ennen koulun alkamista. Tässä vielä alkuun ajatuksia ja kuvia asuntolasta, jossa majailen 15. päivään saakka.

Dohokan-asuntola siis tosiaan sijaitsee aivan yliopiston vieressä ja ymmärtääkseni se on tarkoitettu lyhytaikaiseen majoittumiseen. Asuntolassa on monta huonetta, joissa melkein kaikissa on useampi sänky - esimerkiksi minun huoneessa on kolme sänkyä, mutta nukun siellä yksin. Sängyissä on normaalit patjat sekä futonit, ja lakanat olivat myös valmiiksi odottamassa taiteltuina sängyn päälle. Tyyny on pieni ja sen sisällä on pelkästään jotakin kovia palluroita. Kuulostaa epämiellyttävältä, mutta kyllä sen kanssa ihan hyvin nukkuu ja uskoisin, että palluratyyny on hyvä niskalle. Olen nukkunut täällä hyvin, vaikkakin iltaisin on ollut hieman vaikea saada unta kun unirytmi on vielä hiukan vinksallaan.

Asuntolassa on kaksi kerrosta, joista toisessa on lisää huoneita. Minun huoneeni on alakerrassa, vastapäätä vessoja ja suihkuja. Vessa on ns. kouluvessa eli sisällä on kaksi vessakoppia. Suihkut ovat erilliset ja muistuttavat minusta ehkä jollain tapaa laivasuihkuja, mutta ovat toimineet hyvin. Alakerrassa on myös heti oven vieressä käsienpesupiste ja sisemmällä yhteinen keittiö ja ruokailutila. "Takapihalla" eli parin metrin välisessä ulkotilassa sijaitsee pyykinpesukone. Asuntolan yleissiisteys on ihan ok, mutta jos asuisin täällä neljä kuukautta niin olisi varmaan pakko pyyhkiä kunnolla kaikki pöydät ja tasot, joihin on selvästi jäänyt edeltäviltä asukkailta sinne tänne erilaisia ruokajälkiä ja muuta sotkua. Mukavaa on se, että täällä on tilaa olla, varsinkin verrattuna siihen sänky-yksiööni Hongkongissa. Asuntolassa saattaa olla aika kylmä varsinkin yöaikaan, mutta onneksi huoneissa on ilmastointi, joten saan lämmitettyä tai viilennettyä omaa huonettani. Ainoa harmillinen asia on se, että koska meidät neljä vaihtaria, jotka olemme jo saapuneet ja jotka odotamme oikeita asuntojamme on sijoitettu kahteen eri asuntolaan, niin täällä asuntolassa olo voi olla aika yksinäistä. Odotankin edelleen kovasti sitä, että pääsemme muuttamaan asuntoomme ja että kaikki vaihtarit ovat saapuneet Kiotoon.

Dohokan-asuntola. Sisään mennään kivirappuset ylös ja ulko-ovi on oikealla sivulla.

Heti sisääntulon yhteydessä on japanissa yleinen genkan eli eteinen, joka on samalla tasolla kuin ulkotila ja muu sisätila on hieman korkeammalla. Tähän jätetään ulkokengät ja laitetaan sisätossut jalkaan. Asuntolassa on paljon vapaassa käytössä olevia tossuja, kuten näkyy.

Näkymää eteisestä. Vasemmalla seinällä näkyy heti minun huoneeni. Käytävä jatkuu ruokailutilaan. Oikealla on käsienpesutila ja portaat yläkertaan.

Jo aiemmassa kuvassa hieman vilahtanut käsienpesutila.

Näkymä vessan ovelta sisälle. Vessassa tulisi käyttää erillisiä vessatossuja, mutta en kyllä ole jaksanut vaihdella omiani.

Näkymä suihkun ovelta sisään. Alhaalla on kaksi tällaista suihkua vierekkäin ja yläkerrassa on lisää suihkuja.

Keittiö ja ruokailutila. Vasemalla seinustalla on lisää huoneita. Takana näkyvät liukuovet vievät "takapihalle".

Keittiö ja ruokailutila toiselta puolelta huonetta.

Minun huoneeni ja sänkyni. Futonpeiton lakanassa on jostain syystä tarkoituksella iso reikä keskellä, mutta en tiedä miksi. Huoneiden seinissä on ohjeet kuinka peti pedataan.

Huonettani sängyn takaa. Oven takana on hylly. Liukuovet ulos saa halutessaan auki.

Asuntolan naapurusto ja koko lähialue on todella rauhallinen. Ainoa meluhaitta on asuntolan läheltä kulkeva juna, mutta ei se minua ole juurikaan haitannut enkä ainakaan tähän mennessä ole herännyt sen ääniin. Tosin en tiedä liikkuuko juna edes öisin. Muuten täällä on sellainen idyllinen, ghiblimäinen tunnelma, jollaiseen toivoinkin törmääväni Kiotossa. En tosin ollut varma onko Japanissa edes oikeasti sen näköistä kuin Ghiblin elokuvissa, mutta täällä tosiaan on. Kuulemma Kiotossa keskusta on keskusta ja muilla alueilla tuntee selvästi olevansa ei-keskustassa. Kiotossa ei siis ole montaa keskustaa kuten Tokiossa. Lisäksi eräs koulun työntekijöistä kertoi, että Kiotossa on tarkat rakentamis- ja mainossäännökset, koska kaupunkia ja sen historiaa halutaan suojella. Esimerkiksi isoja mainoksia ei näe samalla tapaa kuin Tokiossa, sillä ne eivät kuulu Kioton tunnelmaan. Lisäksi julkisen liikenteen menopelit tulee olla Kiotoon sopivan näköisiä eli niiden kyljissä ei voi olla mitä tahansa kuvia tai hahmoja.

Täällä pyöräily on erittäin suosittua ja Kioto onkin kuin Euroopan Hollanti. Varsinkin täällä pohjois-Kiotossa paras tapa liikkua on pyöräillä, joten ajattelin monen muun vaihtarin tavoin ostaa käytetyn pyörän. Se maksaa about 60-80 euroa ja joissain liikkeissä liike ostaa hieman halvemmalla hinnalla pyörän takaisin, kun siitä haluaa eroon. Kiotossa näkee todella paljon pyöräilijöitä ja pyöriä, ja pyörät ovatkin ainut asia, joiden varastamisesta on oltava huolissaan. Kuulemma kaikki muut tavarat, kuten löydetty lompakko, puhelin tai jopa käteinen viedään yleensä kuuliaisesti poliisille, mutta pyörät ovat täällä sitä oikeaa valuuttaa.

Naapurustoa samalta kadulta, jossa asuntola sijaitsee.

Asuntola on heti vasemalla (kiviportaat näkyvät hiukan kuvassa). Junarata oikealla.

Samalta kadulta kuin asuntola, poispäin yliopistosta.

Päästäkseen kaupoille ja pois asuntolan lähinaapurustosta on ylitettävä junarata.

Kaduilla on siellä täällä erilaisia automaatteja.

Harmillisesti kirsikkakukkakausi alkaa olla täällä kohta jo ohi, nämä olivat parhaimman näköiset kukat jotka löysin.

Hieman nuutuneita kirsikankukkapuita.

Juna joka kulkee asuntolan läheltä.

Sitten viikonlopun kuulumisia. Lauantaina nukuin klo 11 asti ja sitten menimme kämppikseni Laran kanssa aamupalalle läheiseen pikku kahvila-ravintolaan. Alunperin yritimme etsiä paikallista leipomoa, joka on kuulemma suosittu Kiotossa, mutta päädyimmekin vähän niin kuin vahingossa tähän Be-Bless nimiseen kahvilaan. Se sijaitsee ns. normaalin talon alakerrassa ja vaikutti siltä, että kahvilaa pitää talossa asuva vanha pariskunta. Sisätila oli täynnä myynnissä olevia käsintehtyjä posliiniesineitä, pääosin erilaisia ruukkuja, kuppeja ja lautasia. Otin itse halvimman aamupalasetin, johon kuului kahvi, paahtoleipää, salaatti, keitetty muna, jonkinlaista perunamuusia ja pieni lasillinen smoothieta. Setti maksoi 550 jeniä eli noin 4 euroa. Hintaan nähden aamupalasetti oli oikein hyvä ja täyttävä.

Etsimämme leipomo olikin aivan kahvilan vieressä ja poikkesimme myös siellä katsomassa tarjontaa. Sekin sijaitsi vähän niin kuin normaalin näköisen talon alakerrassa. Tarjolla oli erilaisia leipiä, leivonnaisia, kakkuja ja joitain makeisiakin. Leivät ja pullat vaikuttavat olevan samankaltaisia kuin Hongkongissa eli taikina on höttöä, joka ei välttämättä omaan suuhun maistu oikein miltään. Toki en ole vielä päässyt maistelemaan kuin yhtä leivosta (pala jonkinlaista kermapullaa, joka oli ihan hirveää), joten pitää tehdä enemmän tutkimustyötä.

Be-Bless-kahvila

Kuvaa kahvilan sisältä.

550 jenin aamiaiseni.

Leipomoa sisältä.

Leipomon pullasia. Täällä, kuten Hongkongissa, tykätään pakata tuotteita muoveihin...

Ylähyllyllä pieniä ja isompia macaroneja.

Näiden jälkeen lähdin yksin kävelemään kohti Kokusaikaikanin metroasemaa, sillä Laralla oli jo sovittua menoa päivälle. Kokusaikaikanin metroaseman lähellä on eniten kauppoja, kuten pari ruokakauppaa (Life ja Fresco) ja elektroniikkamyymälä (Edion), sekä erilaisia ravintoloita. Tarkoituksenani oli mennä ostamaan joitain tarpeellisia asioita, kuten shampoota ja hammastahnaa, ja samalla nähdä lähialuetta. Asuntolasta Kokusaikaikaniin menee kävellen about 20 minuuttia.

Vaikka olin saanut Laralta kävelyohjeet ja käytin Mapsia, niin jotenkin silti onnistuin kävelemään 30 minuuttia liikaa ja osan siitä vieläpä jossain saakelin "metsäpolulla", johon Maps minut opasti, ja päädyin Matsugasaki-naapurustoon. Noh, eihän siinä auttanut kuin palata takaisin, mutta kiersin kyllä sen ryteikön, jonka kautta Maps olisi taas ehdottanut paluumatkaa. Ainakin tuli käveltyä ja nähtyä ympäristöä. Takaisintulomatkan Kokusaikaikaniin kävelin Kamogawa-jokea pitkin, joka kulkee Kioton poikki ja etelässä yhdistyy Yodogawa-jokeen, joka taas laskeutuu Osakan kautta Filippiinienmereen.

Elektroniikkakaupasta yritin etsiä adapteria eurooppalaisiin töpseleihini (luulin että minulla jo olevat adapterit sopivat, mutta niissä ei olekaan Japania vaihtoehtona), mutta siellä kaikissa adaptereissa luki, etteivät ne toimi Japanissa. Kun kysyin myyjältä apua, niin ymmärsin hänen japaninkielisestä selostuksestaan ja käsien liikkeestä, ettei heillä ollut muuta tarjolla. Adapterin etsintä siis jatkuu, mutta onneksi sain Laralta lainaksi hänen toisen adapterinsa.

Kävin myös Lawson-nimisessä lähikaupassa (vähän niin kuin R-kioski) ja Life-supermarketissa ostamassa muutamia ruokatarpeita ja muita tarvejuttuja, kuten aiemmin mainitsemaani hammastahnaa. Täällä melkeinpä kaikki on japaniksi, joten Google Kääntäjän kameraominaisuudelle on todellakin tarvetta ja onneksi sellainen on olemassa. Tavaroista voi erottaa kuitenkin joitain englanninkielisiä sanoja, kuten shampoo. Myös esimerkiksi hyvin tärkeät asiat, kuten metroasemien nimet on onneksi kirjoitettu japanilaisten kirjoitusmerkkien lisäksi roomalaisilla kirjaimilla, joten niitä pystyy lukemaan.

Minulla meni lauantaina käppäilyssä ja haahuilussa yllättävän pitkään ja olinkin asuntolassa vasta klo 19 maissa. Olin vielä siitä ajattelut meneväni ranskalaisten vaihtareiden kanssa keskustaan, mutta he olivatkin siellä jo valmiiksi enkä sitten jaksanut enää lähteä yksin takaisin metroasemalle ja etsimään oikeaa reittiä keskustaan. Olikin ihan hyvä idea ottaa eka kunnollinen ilta rennosti ja lepuuttaa jalkoja.

Kuvia kävelyreissulta lähialueen poikki.

En tiedä mitä tässä tapahtuu, mutta tähän oli selvästi kerätty jonkinlainen "uhrilahja" tms.

Pieni Hello Kitty asetelman keskellä.

Elektroniikkakauppa Edion, josta kävin etsimässä adapteria.

Valmisruokatarjontaa Lawsonissa.

Life-supermarket. Kuten Hongkongissa, niin täällä supermarket ei tarkoita Prisman kokoluokan kauppaa vaan on paljon pienempi.

Jotain lihapakkauksia.

Herkkuhylly

Sipsejä

Pienet ruokaostokset. Mansikat maksoivat noin 3 euroa ja niitä on paketissa kaksi kerrosta. Olivat hyviä.

Aurinkorasvaa, hoitoainetta, shampoota ja hammastahnaa.

Sunnuntaina menin Aalto-luokkalaiseni Ekin (Eerikan) kanssa sentoon eli japanilaiseen kylpylään. Eki on puoliksi japanilainen ja ollut Kiotossa jo pari viikkoa, joten hän ystävällisesti piti minulle ns. opastuspäivän. Ensiksi hän auttoi minua ostamaan metrokortin, jota voi käyttää myös busseihin ja paikallisjuniin, sekä jopa maksamiseen joissain kaupoissa. Kortti toimii myös esimerkiksi Tokiossa, ja siihen pitää vain ladata rahaa aivan kuten esimerkiksi HSL-korttiin. Sitten otimme metron keskustaan, kohti kylpylää.

Eki oli jo käynyt tässä samaisessa kylpylässä aiemmin, joten hän osasi kertoa miten siellä toimitaan. Sauna no Umeyu -niminen kylpylä sijaitsee Kioton keskustassa tai ainakin lähellä sitä (en ole ihan varma mikä lasketaan keskustaksi) ja sisäänpääsy maksoi pyyhevuokran kanssa 500 jeniä eli noin 3,70 euroa. Se oli hyvin pieni kylpylä, jossa oli kaksi kuumaa allasta, yksi kylmäallas, sähköallas, jonkinlainen kukkaisvesiallas ja sauna. Kylpylässä oltiin alasti, ja naisten ja miesten puolet olivat erikseen. Kaikki altaat olivat pieniä ja peseytymistilat olivat samassa tilassa niiden vieressä. Suihkut olivat alhaalla eli tarkoituksena oli istua pienellä suihkujakkaralla ja peseytyä suihkun ja pienen ämpärin avulla. Shampoota, hoitoainetta ja muita aineita oli tarjolla ilmaiseksi.

Sauna oli muuten suomalaistyyppinen, mutta vettä ei voinut heittää. Tällaisissa kylpylöissä tarkoituksena on vaihdella edestakaisin saunan sekä kuumien ja kylmien kylpyjen välillä, jotta keho puhdistuu ja virkistyy. Kokeilin myös sähköallasta, vaikka hiukan kuumotteli pulahtaa sinne. Se ei tuntunut kipeältä mutta todella oudolta; keho ilmeisesti saa vähän niin kuin pieniä sähköiskuja eri rytmeissä. Huomasin että esimerkiksi käteni tärisivät pakonomaisesti veden alla.

Kylpylässä meillä meni ehkä tunti, jonka jälkeen kävelimme Kamogawa-jokea pitkin kohti keskustaa. Joki on siitä hauska, että siellä elelee paljon erilaisia eläimiä. Bongasimmekin jonkinlaisia piisamirottia, pieniä kilpikonnia, ankkoja ja muita lintuja, taivaalla kaartelevia haukkoja (jotka kuulemma hyökkäävät ruoan perään), sekä todella isoja kaloja. Siis todella isoja. Osa niistä oli tummia ja osa näyttivät koi-kaloilta. Joen reuna näytti olevan suosittu hengailupaikka piknik-seurueille ja varsinkin nuorille pareille.

Kylpylä ulkoa. Sisältä ei oikein voinut ottaa kuvia.

Kioton keskustan aluetta.

Kamogawa-joki

Kamogawa-jokea vierustavat talot. Joen ja niiden välissä on kävelytie.

Käppäilimme keskustassa ja Eki näytti minulle sieltä muutamia paikkoja, kuten Pontocho-kujan. Se on historiallinen pieni katu, jossa on paljon ravintoloita, ja joka näyttää hyvin perinteiseltä, vanhalta japanilaiselta kadulta. Pontocho on myös yksi Kioton kuuluisimmista hanamacheista eli geisha-alueista. Kadulla oli todella tunnelmallista kävellä ja siellä pääsi sukeltamaan Geishan muistot -elokuvan tyylisiin maisemiin. Ravintolat ovat yleensä auki klo 17-23.

Pontochossa kävimme syömässä pienessä japanilaisessa ravintolassa (jonka nimeä en valitettavasti muista), jossa perinteiseen japanilaiseen tyyliin istuimme kasvot kohti keittiötä ja kokkeja päin niin, että he pystyivät vain ojentamaan meille tilaamiamme paistettuja annoksia. Juomat ja osa ruoista tuotiin pöytään kuitenkin tarjoilijan voimin. Ruokalistat olivat japaniksi, mutta onneksi Eki oli mukana kääntämässä valikoimaa minulle. Juomaksi otin jonkinlaisen raikkaan yuzu-alkoholijuoman ja ruoaksi tilasimme jaettavaksi erilaisia kanavartaita (niskaa, reittä, vatsaa, ihoa), tofusalaattia, jonkinlaisia hieman tulisia paprikoita, ja ison paistetun sipulin. Kaikki muu oli tosi hyvää, mutta erikoisemmista kanavartaista, kuten vatsasta en oikein välittänyt. Ilmeisesti Japanissa tekstuuri on iso tekijä ruoassa ja siksi liharuokia valmistetaan eläimen eri osista. Kyseinen ravintola ei ollut halpa muttei kalliimmastakaan päästä. Yhteislaskuksi tuli jotain 8500 jeniä eli noin 60€. Eki halusi "oppaan roolissa" tarjota kylpylän ja ruoan, mistä olen edelleen hyvin kiitollinen. Eli kiitos paljon Eki!

Sunnuntaina kävimme myös katsomassa hiukan Kioton keskustassa sijaitsevaa Nishiki-kauppakatua, jossa on kauppakadun tavoin pieniä kojuliikkeitä toinen toisensa perään. Niissä oli tarjolla niin ruokaa kuin koriste-esineitä ja muita tavaroita. Yksi liikkeistä myi pelkästästään sateenvarjoja ja toinen taas oli selvästi erikoistunut erilaisiin kissatavaroihin ja -patsaisiin. Olimme liikkeellä jo aika myöhään, joten osa putiikeista oli jo mennyt tai menossa kiinni. Pitää siis ehdottomasti tulla Nishikiin uudestaan paremmalla ajalla.

PS. Olen kertonut monelle, että Suomen ja Japanin välinen aikaero on 7 tuntia, mutta näin kesäaikaan se onkin 6 tuntia.

Pontocho-kadun selitys kyltissä.

Pontocho-katu. Se ei näytä kuvissa niin kivalta kuin luonnossa.

Ravintola, johon menimme syömään.

Kanavartaita, tofusalaattia ja vasemmalla paistettu sipuli.

Keskustaa

Jonkinlainen sisä-ulko-ostospaikka.

4 litran viskipullo alennuksessa noin 21 eurolla.

Keskustassa oli pentukauppa, jonka edessä oli paljon ihmisiä ihastelemassa erilaisia koiranpentuja. Tästä oli vaikea kävellä ohi ottamatta mukaan vaihtarikoiraa.