sateenvarjovarkaus

Nyt se sitten tapahtui. Sateenvarjoni anastettiin ja vielä tuplaiskulla. Kun olin lähdössä toissapäivänä koululta ei sateenvarjoni enää odottanutkaan ruokalarakennuksen aulan sateenvarjotelineessä. Ulkona satoi kaatamalla ja minulla oli iPad mukana, joten ei siinä auttanut kuin valitettavasti laittaa vahinko kiertämään ja napata jonkun toisen markettisateenvarjo mukaan. Ennen kämpille menoa kävin ruokakaupassa ja kun tulin kaupasta ulos, oli uusi sateenvarjoni kadonnut oven vieressä olevasta telineestä. Noh, pakko siitä oli taas ottaa uutta mallia mukaan. Kun minulla oli vielä Marimekon sateenvarjoni (jonka unohdin taksiin), se sai olla rauhassa, mutta varmaankin näiden markettisateenvarjojen ottaminen on niin sanotusti helpompaa, koska niissä ei ole minkäänlaisia tuntomerkkejä ja isolla osalla porukasta on tällaisia samannäköisiä, muutamia euroja maksavia sateenvarjoja, joten eipä niistä sitten edes osaa sanoa mikä varjo on kenenkin.

Nyt muutamana viime päivänä on tosiaan satanut, mutta viime viikolla oli aivan järkyttävät helteet eikä sateesta tietoakaan. Ilmeisesti näin kesä-heinäkuuhun sijoittuva sadekausi on ollut yllättävän kuiva tänä vuonna ja sen sijaan ihmisiä on varoitettu lämpöhalvauksista ja jopa kehotettu ottamaan maski pois ulkona. Silti kaikki näyttävät pitävän niitä edelleen. Viime viikolla korkein lämpötila oli 38 astetta ja se kyllä tuntui. Ulkona tuuli ei tuntunut enää mukavan vilvoittavalta vaan enemmänkin siltä kuin joku olisi puhaltanut föönillä kuumaa ilmaa päin näköä. Uusi arkirutiinini onkin aamulla kouluun tullessa mennä ihan ensiksi vessaan hikoilemaan koulumatkan kosteuden ja kuumuuden jälkeen.

Viime viikon torstaina pidin koulussa pienen esitelmän Aalto-yliopistosta ja Suomesta ylipäätään opiskelupaikkana. Meiltä vaihtareilta pyydettiin tällaisia esityksiä opiskelijavaihdosta ja ulkomailla opiskelusta kiinnostuneille Seikan opiskelijoille, ja saimme homman järjestäjiltä omat esityspäivät koulumme esittelyyn. Paikalla oli pieni joukko opiskelijoita ja yksi heistä tulkkasi japaniksi muille englanniksi pitämäni esityksen. Yliopistolla on kansainvälisestä toiminnasta kiinnostunut kerho, joten uskoakseni suurin osa paikallaolijoista oli näitä kerhon jäseniä. Ainakin yksi heistä vaikutti olevan suhteellisen kiinnostunut tulemaan Suomeen, joten ehkä esityksestä oli jotain hyötyä vaikka sitä ei ollutkaan kovin moni kuulemassa.

Rikospaikalla koulun ruokalan aulassa.

Viime viikonloppuna en tehnyt mitään merkittäviä nähtävyyskäyntejä, mutta silti se oli tekemistä täynnä. Perjantaina menimme pitkästä aikaa illalla karaokeen. Paikkana oli sama pelihalli Round 1, jossa kävimme karaokessa vaihdon alkupuoliskolla. Olemme pitkään porukalla puhuneet, että karaokeen pitäisi päästä uudestaan, ja nyt sitten viimein saimme sen aikaiseksi. En ole itse mitenkään suuri karaokeihminen, mutta tällaiset japanilaiset karaokehuoneet ovat kyllä ihan hauskoja ja niissä aika menee yllättävän nopsasti, vaikka hoilasimme siellä melkein kuusi tuntia. Parastahan koko hommassa on se, että huonepalvelu pelittää ja huokean hintaisia ruokia ja juomia on aina tarjolla.

Lauantaina lähdimme porukalla Kioton vieressä sijaitsevan Otsu-kaupungin Biwa-järvelle. Kohteena oli järven suosituin ranta Omi-maiko, jonne junamatka Kioton keskustasta kestää noin 30 minuuttia. Ajattelin jo, että en tällä reissulla pääse uimaan, mutta sain viimein heitettyä talviturkin Omi-maikossa. Rantapäivä ja viileässä vedessä lilluminen oli paras aktiviteetti lauantain älyttömän kuumalla säällä. Itse ranta oli enemmänkin sellainen "metsäranta" kuin etelän pehmeä hiekkaranta, ja rannan pikkukivistä koostuva hiekkaranta oli suhteellisen kapea. Silti paikka olisi mennyt helposti merenrannasta. Vieressä sijaitsevalla tiellä oli erilaisia pieniä kauppoja, joista pystyi ostamaan muun muassa ruokaa, alkoholia, jäätelöä ja uimaleluja.

Rannalla näytti olevan paljon latinotaustaista porukkaa (ehkä heillä on jokin yhteisö Otsussa?) sekä ryhmiä, jotka olivat tulleet paikalle enemmänkin telttailemaan. Ihmiset olivat raahanneet mukaansa ihan pöydät, tuolit, aurinkosuojat ja teltat, ja ranta-alue olikin täynnä pieniä leirejä, joissa pauhasi musiikki ja tuoksui grilliruoka. Osa rannasta oli tarkoitettu tällaiseen leirintäelämään ja osassa se oli taas kyltein kielletty, joista suuntasimme jälkimmäiselle alueelle. Oli tosi ihana viettää yksi rantsupäivä ja päästä vilvoittelemaan järvivedessä.

Sunnuntaina minulla oli sovittu tapaaminen keskiviikon iltaryhmäni kanssa Kioton Manga-museossa. Professorimme halusi, että menemme yhdessä katsomaan museossa tällä hetkellä käynnissä olevan Jiro Taniguchin näyttelyn. Jiro Taniguchi oli japanilainen pitkän linjan mangataiteilija, joka on saanut mainetta myös esimerkiksi Ranskassa. Näyttelyssä oli esillä hänen alkuperäisiä töitään, kuten luonnospiirroksia ja mangasivuja. Oli tosi mielenkiintoista nähdä näitä alkuperäisiä mangasivuja, sillä niistä pystyy tarkastelemaan miten taiteilija on tehnyt tietyt sivun osat, kuten piirustusten valkoiset kohdat, yksityiskohtaiset taustat ja harmaansävyiset alueet. Ihmettelin aina aiemmin miten mangataiteilijat tekevät hyvin siistin näköisiä varjoja, korostuksia ja tekstuureita, kunnes sitten täällä Japanissa opin, että tähän on ihan oma työkalunsa eli screentonet. Ne ovat esipainettuja arkkeja, joissa voi olla esimerkiksi kuvia tai tekstuuria, ja jotka sitten liimataan työssä haluttuun kohtaan ja leikataan askarteluveitsellä sopivaan muotoon. Käytin tällaista screentonea itse yhdessä projektissani ja se antoi kyllä heti paljon ammattimaisemman fiiliksen sivulle. Muotoon leikkaaminen vaatii hiukan harjoittelua, sillä siinä helposti tekee viiltoja myös alla olevaan työhön. Jos aihe kiinnostaa niin esimerkiksi tässä parin minuutin videossa näytetään miten screentone toimii.

Museon yhteydessä on kahvila, jossa professorimme ihanasti tarjosi lounaan meille kaikille neljälle opiskelijalle. Näyttelyn jälkeen jäin museoon vielä lukemaan, sillä niin kuin ehkä aiemman käyntini jälkeen tekemässä postauksessa mainitsin, museossa on valikoima eri kielille käännettyjä mangoja, myös suomeksi. Luin siellä kaksiosaisen Finlandia-mangan, joka kertoo japanilaisesta vaihto-opiskelijasta Suomessa kuvitteellisessa joulupukkikoulussa. Tarina oli ihan hauska ja tuntui kyllä hiukan oudolta lukea suomenkielistä, Suomen talveen sijoittuvaa mangaa kesäisessä Japanissa.

Junassa matkalla rannalle. Biwa-järvi näkyy taustalla.

Vihdoin rannalla.

Vesi oli kirkkaampaa kuin Suomen järvivesi, mutta ei nyt mitään Malediivien luokkaa. 

Rannalla tepasteli vastaan myös Jack Sparrow, jonka kanssa moni innostui ottamaan kuvia. Metodinäyttelijän tavoin tämä Sparrow oli selvästi ehtinyt jo juoda lasin jos toisenkin. Sillä tavalla saa varmaan paremmin siitä esikuvan vaappumisesta ja huojumisesta kiinni.

Auringon laskiessa maisema oli erittäin kaunis.

Ruokailua rantailun jälkeen Kioton keskustassa. Kuvassa edamameja, sieniä, jonkinlaisia lihatikkuja juustolla ja kanatikkuja kananmunalla.

Tässä muutamia kuvia Jiro Taniguchin näyttelystä Manga-museossa. Kerrankin sai ottaa kuvia.

Taitelijan omakuva ja työvälineet.

Museon kahvilan seinät olivat täynnä kuuluisien sarjakuvataiteilijoiden, myös joidenkin länsimaalaisten, piirustuksia ja nimmareita.

Proffan tarjoamaksi lounaaksi valitsin tällaisen pizzatoastin salaatilla ja kahvilla. Setti taisi maksaa jotain 1100 jenin luokkaa eli noin 8 euroa.

Maanantaina kävin täällä ensimmäistä ja myös varmaankin tällä reissulla viimeistä kertaa kampaamossa. Kämppikseni luokkalainen oli suositellut keskustassa sijaitsevaa NYNY-nimistä paikkaa, josta sitten varasin ajan nettivarauksen kautta. Onneksi selaimissa on nykyään kääntäjät niin ei tarvinnut arvailla minkälaista palvelua japaninkielisillä nettisivuilla on varaamassa. Kampaamopalvelut näyttävät täällä olevan aikalailla Suomen luokkaa, ehkä hiukan halvempia ja toki jenin arvo on nyt alhainen. Tässä kyseisessä kampaamossa on kuitenkin erilaisia kuponkeja uusille asiakkaille, joten sain hiusten värjäyksen ja leikkuun about 9000 jenillä (tähän sisältyi noin 700 jeniä maksaneet shampoo ja hoitoaine, jotka jostain syystä hinnoitellaan täällä erikseen) eli noin 65 eurolla. Oikea hinta olisi muistaakseni ollut jotain 100 euron luokkaa, mikä on kyllä sekin Suomen hintoja halvempi, ainakin omille hiuksilleni.

Itse kampaamo vaikutti olevan sellainen tyylikäs nuorison suosima "trendikampaamo". Henkilökunta ei juurikaan puhunut englantia, mutta homma oli aika helppo hoitaa kun olin jo valmiiksi netistä valinnut mitä haluan ja sitten niillä vähäisillä japanin taidoillani selitin millä värillä värjätään ja kuinka paljon leikataan. Palvelu oli erittäin hyvää enkä varmaan ole koskaan ollut niin hennon tuntuisessa ja tarkasti tehdyssä värjäyksessä. Korvien ympärille laitettiin suihkuhatun tapaiset suojat ja kaksi kampaajaa levittivät samaan aikaan väriä molemmille puolille päätä. Pesupaikalla tuoli taittui automaattisesti mukavaan makuuasentoon, päälle sai peiton ja kasvoille laitettiin lappunen, varmaankin suojaamaan vesiroiskeilta. Ainakin tällainen perus juurikasvun värjääminen ja huonojen latvojen leikkaaminen onnistui mallikkaasti ja lopputuloksesta tuli sellainen kuin piti, mutta varmasti täällä osataan tehdä hyvää jälkeä vaikka minkälaisten toiveiden mukaan.

P.S. Yritin käydä tänään viemässä muutaman kirjeen postiin, mutta postihenkilökunta kertoi, että posti ei tällä hetkellä kulje Suomeen eikä suureen osaan Euroopan maista Ukrainan tilanteen takia. Vähän alkoi jännittää, että miten saan kaikki tavarani täältä tuotua kun olin turvautunut siihen, että kirjat ja muut painavimmat tavarat postitan kotiin. Ilmeisesti postitus meriteitse onnistuu, mutta siinä kestää kuulemma kolme-neljä kuukautta ja minua kyllä stressaisi liikaa, että kamat eksyvät merelle. Pitää varmaan lähteä ylimääräisen laukun metsästykseen ja jollain ilmeellä raahata kaikki kapsäkit Tokioon ja lentokentälle.

Tässä muutama kuva ja video Nagoshi no Harae eli ns. kesäpuhdistustapahtumasta viime viikon torstailta. Perinteisesti kesäkuun viimeisenä päivänä esitettävä rituaali antaa ihmisille mahdollisuuden puhdistua vuoden ensimmäisen puoliskon väärinteoista ja rukoilla parempaa loppupuoliskoa. Yksi tällainen rituaali järjestettiin tässä Kamigamo-pyhätössä.

Rituaaliin kuuluu kulkea tällaisen oljista tai mistä lienee kyhätyn renkaan läpi. Ensin kumarretaan, sitten mennään läpi ja kierretään vasemmalta puolelta takaisin renkaan eteen. Sitten mennään uudestaan läpi, kaarretaan oikealta takaisin ja mennään vielä viimeisen kerran renkaan läpi.

Pyhätössä oli menossa jokin puhdistusrituaaliin kuuluva pappien toimitus. Yksi papeista selitti koko ajan mikrofoniin jotakin, mutta kaikki oli tietenkin japaniksi. Taustalla kuului kaiuttimista traditionaalista japanilaista musiikkia. Kuvassa oleva herra näytti streamaavaan tapahtumaa kännykällään.

Mikrofonipappi

Yritin ottaa tapahtumasta myös muutaman videon. Yllä olevassa videossa pappi käy heiluttelemassa oksalla katsojiin ja katsojat kumartuvat kun oksa heiluu heidän suuntaansa. Varmaankin liittyy juuri puhdistautumiseen jotenkin. Alla olevassa videossa papit kävelevät pyhätöstä pois.