gion-matsuri

heinäkuuta 22, 2022

gion-matsuri

Huh huh, enää kaksi viikkoa reissua jäljellä. Tänään alkaa viimeinen kokonainen viikonloppuni Kiotossa, sillä ensi viikonlopun sunnuntaina matkaan muutamaksi viimeiseksi päiväksi Tokioon nauttimaan kaupungin vilinästä ennen lentoa Suomeen. Oikeasti kurssit loppuvat vasta elokuun ensimmäisellä viikolla (ja silloin paikallisilla opiskelijoilla alkaa kahden kuukauden mittainen kesäloma), mutta meille oltiin ennen vaihdon alkua infottu, että kevätlukukausi loppuu heinäkuun lopussa ja sen mukaan järkkäsin vapaat töistä ja muut Suomen menot. Sain kuitenkin sovittua professorieni kanssa, että lopetan viikkoa aiemmin, jotta ehdin tosiaan viettää vielä aikaa Tokiossa ennen kotiinpaluuta.

Tuntuu kyllä todella oudolta ajatella, että kohta olen taas Suomessa. Tähän Kioto-arkeen on niin tottunut, että nyt Suomen elämä tuntuu hyvin kaukaiselta. Vaikka tuntuukin jo valmiiksi haikealta lähteä, niin odotan kyllä kovasti kotiin pääsyä, sillä kuten olen ehkä aiemminkin maininnut ei minulla ole mitään hinkua asua ulkomailla ja tykkään elämästäni Suomessa. On kuitenkin hienoa, että itsellä on ollut mahdollisuus kokea hetken ulkomailla asumista pariinkin otteeseen. Vaihto Japanissa oli itselleni sellainen bucket list -juttu ja nyt se on (melkein) tehty.

Kouluhommat ovat hyvin aikataulussa vaikka tässä onkin viime viikot ollut hiukan stressiä ja pitkiä päiviä niiden parissa. Molemmat jäljellä olevat projektini ovat melkein valmiita. Toinen, käsin tehty sarjakuvatehtävä vaatii viimeiset viimeistelyt ja toisen, digitaalisen sarjakuvatyön luovutin juuri professorilleni tarkistettavaksi. Siihen pitää varmasti vielä tehdä taittopuoleen liittyviä korjauksia, mutta itse sisältö on valmis. On ihan mahtavaa, että vaihdosta jää kaikkien muistojen, kuvien ja ostosten lisäksi käteen myös tekemäni sarjakuvatyöt. Samaan aikaan odotan kovasti sitä, että Suomeen palattuani saan pitää hetken lomaa kouluhommista ennen maisteriopintojen alkua. Arkisin teen täällä nimittäin yleensä melkein 12 tuntisia päiviä projektieni parissa ihan vain että saan ne valmiiksi ennen kurssien loppumista. Koulun ruokakaupan tädit ovat jo tottuneet siihen, että käyn siellä joka päivä useaan otteeseen ostamassa kahvia. Japaniksi se käy niinkin helposti kuin "Hotto koohii, M-saizu".

Nyt kun reissu on loppusuoralla niin ajattelin listata tässä lisää ns. erikoisia arjen asioita, joita olen täällä Kiotossa/Japanissa huomannut. Voi olla, että näistäkin jotkin ovat tulleet jo aiemmin jollain tavalla ilmi.

- Japanissa hintoihin ei ole lisätty veroja (ellei siitä ole erikseen mainintaan), mutta usein verojen jälkeinen hinta on kuitenkin merkattu pienemmällä präntillä hintalappuun. Ei siis tarvitse alkaa arvailemaan paljonko hinta on verojen kanssa.

- Sama kuin Hongkongissa, niin varsinkin herkkupakkaukset, kuten karkki- ja sipsipussit ovat paljon pienempiä kuin Suomessa. Toisaalta se on hyvä, sillä siten herkkuja ei välttämättä tule kerralla syötyä niin paljon ja on helpompi maistella eri juttuja, mutta esimerkiksi sipsipusseissa tuntuu, että tavara loppuu aina kesken. Varsinkin jos sipsejä haluaa johonkin yhteiseen illanviettoon on pusseja ostettava useampi kappale.

- Tämä on levinnyt jo muuallekin maailmaan, mutta täällä ravintoloissa saa aina kuuman, kostean pyyhkeen (tai ainakin jonkinlaisen kostean servetin), johon kuuluu pyyhkiä kädet ennen ruokailua.

- Ainakin täällä Kiotossa liikennevalot kestävät ikuisuuden. Punaisissa saa seisoa elämää pidemmän ajan.

- C-vitamiinia mainostetaan isosti kaikissa tuotteissa, joihin sitä on tungettu. Ja ylipäätään C-vitamiinia on lisätty vaikka mihin eri tuotteisiin.

- Varsinkin hiukan "paremmissa" kaupoissa myyjät usein mahdollisen ostohetken jälkeen saattavat ovelle, kiittävät ja antavat kassin vasta siinä. Kampaamossa minut myös saatettiin hissiin ja kumarreltiin sekä vilkuteltiin ovella kiitokseksi niin kauan, että hissin ovet sulkeutuivat.

- Hedelmät ovat todella kalliita ja niitä myydään sesongin mukaan. Suomessahan saa esimerkiksi hinnakkaita mansikoitakin talvella, mutta täällä mansikoiden myynti loppui kuin seinään kun sesonki loppui muutama kuukausi sitten. Nyt taitaa olla menossa persikka ja/tai viinirypälesesonki. Ostin tässä taannoin yhden 400 jeniä (noin 3 euroa) maksavan persikan maistaakseni, että onko se nyt sitten niin hyvää kuin hinta antaa ymmärtää. Kaipa se oli, en ole niin persikan ystävä, että osaisin sanoa...

- Alkoholin juominen yleisissä kulkupeleissä on sallittua ja ihmiset näyttävätkin usein ostavan esimerkiksi tölkin olutta junamatkalle.

- Olen ehkä maininnut tästä aiemminkin, mutta yleisesti ottaen japanilaiset kauppojen ja ravintoloiden työntekijät ovat hyvin kohteliaita ja juoksevat jopa perääsi, jos huomaavat, että olet unohtanut jonkin pienenkin asian lähtiessäsi. Kerran olimme ravintolassa ja sieltä lähdettyämme työntekijä juoksi perään, koska eräältä seurueesta oli muistaakseni unohtunut vaihtoraha tai kolikko ravintolaan. Hetken päästä samainen työntekijä otti meidät taas pyörällä kiinni, koska oli huomannut, että jokin muukin esine oli jäänyt jälkeen.

- Takseja on muutamia erilaisia, mutta ne tunnistaa varsinkin siitä, että auton katolla törröttää jokin symboli, kuten sydän tai kuunsirppi, jossa palaa valo kun taksi on vapaana. Taksin ovia ei avata tai suljeta itse, vaan taksikuski avaa ne napin painalluksella.

- Mille vaan asialle, jolle voi tehdä oman maskotin, on tehty oma maskotti. Eli siis jonkinlainen enemmän tai vähemmän söpö hahmo edustamaan tätä kyseistä asiaa, kuten paikkaa tai vaikkapa yritystä. Meidän yliopistollakin on ilmeisesti oma maskotti, joka on jonkinlainen poro.

- Kaikenlaista tavaraa, jopa ruokaa, kaupataan erilaisten söpöjen hahmojen ja suosittujen manga-/animesarjojen voimin ja se näyttää toimivan. Esimerkiksi Spy X Family -sarja on ollut nyt suosittu ja sen hahmoja olen nähnyt vaikka minkälaisissa tuotteissa. Muumejakin näkyy kiitettävästi, ihan lähikaupan hyllyillä.

- Ihmiset käyttävät pitkiä vaatteita helteilläkin ja saan lämpöhalvauksen ihan vain heidän näkemisestä.

- Täällä on jotain ninjahyttysiä (tai muita ötököitä), joiden olemassaoloa ei huomaa muuten kuin uusina puremajälkinä iholla. Tuntuu, että löydän melkein joka päivä jonkin uuden pureman jaloistani, mutta en ole vielä saanut yhtään öttiäistä kiinni itse teossa. Muuten ötököitä näkee suhteellisen paljon ja valitettavasti myös hämähäkit ovat yleinen näky täällä. Hämähäkkikammoisena olen yrittänyt olla katsomatta liian tarkkaan kaikkia portteja, pensaita ja kaiteita, joissa seittejä usein näkee.

- Usein kun sataa niin sataa ihan kunnolla niin, että kengätkin kastuvat läpimäriksi. Tällä viikolla tiistaina kaikkien puhelimiin tuli jopa monta kertaa tulvavaroituksia, joissa mainittiin tiettyjen koulujen evakuoimisesta. Tämä ei kuitenkaan ollut meidän koulumme alueella.

Tätä tietä nousen yliopistolle joka päivä ja tiistaina se oli kuin vesiliukumäki. Onneksi minulla oli sandaalit jaloissa, sillä tuntui kun olisi kävellyt vesilammikossa.

Kamogawa-jokea sadesäällä.

Viime viikonloppuna pääsin viimein toteuttamaan yhden isoimmista tämän reissun bucket list -jutuistani eli vuokrasin yukatan päiväksi. Yukata on ns. kesäkimono, jota pidetään varsinkin kesäfestivaaleilla sekä japanilaisissa kylpylöissä ja hotelleissa. Se on siis kimonoa rennompi ja epävirallisempi, mutta varsinkin maallikon silmin näyttää miltei samalta asulta. Yukata on valmistettu puuvillasta ja sopii kesän helteeseen paremmin kuin silkistä tehty kimono. Kuumalle ilmalle se on parempi myös siksi, että yukata-asuun tulee kaksi kerrosta vaatteita kun taas kimonoon kolme. Päätimme tehdä vuokrauksen viime lauantaina sen vuoksi, että Kiotossa on nyt menossa vuosittainen kesäjuhla gion-matsuri, jonka pääpäivät sijoittuivat viime viikonloppuun. Festivaali tunnetaan myös nimellä Kimono-festivaali, sillä kimonon ja varsinkin yukatan käyttö festivaalin aikaan on erittäin yleistä.

Menimme vuokraukseen ranskalaisen vaihtarikaverini Morganen kanssa ja astelimme siis lauantaiaamuna keskustassa sijaitsevaan Kyoto Kimono Yume Yakata -vuokrausliikkeeseen. Kiotossa on vaikka kuinka paljon kimonojen vuokrausliikkeitä, mutta päädyimme tähän ihan vain nopealla googlauksella: paikka oli ränkätty jossain turisteille suunnatussa vuokrausliikelistassa ykköseksi. Jos Japanissa olisi nyt normaaliin tapaan turisteja, en olisi uskaltanut mennä liikkeeseen ilman ajanvarausta (varsinkin näin gion-matsurin aikaan), mutta nyt pystyimme hyvin vain kävelemään sisään ja saimme heti palvelua. Paikalla oli myös muutamia muita paikallisia asiakkaita. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että japanilaisilla on yleensä ostetut yukatat kotona, joten vuokraukselle ei välttämättä ole niin suurta kysyntää.

Itse liike oli yllättävän iso ja henkilökunta hyvin mukavaa. Meidän myyjäksi ohjattiin hyvin englantia puhuva nainen, joten kielimuuria ei ollut ollenkaan. Hän johdatti meidät koko prosessin läpi ja tietenkin auttoi myös valitsemaan yukatat sekä niihin sopivat asusteet. Samalla vuokraushinnalla eli 3850 jenillä (noin 28 euroa) sai valita joko kimonon tai yukatan, mutta myyjä itse suositteli yukataa, sillä se kuuluu kesään ja rennomman olemuksensa takia asusteissa ja esimerkiksi obi-vyön koristeissa on hiukan enemmän valinnanvaraa. Hän kuitenkin sanoi ystävällisesti, että ymmärtää, jos asiakas haluaa kimonon nyt kun siihen kerran on mahdollisuus. Menimme kuitenkin molemmat yukatalla, sillä ulkona oli tosiaan kuuma ja muutenkin ajattelin, että parempi kuunnella ammattilaista tässä asiassa.

170-senttisenä olen Japanissa pitkä, joten minulla oli eri kuoseista valinnanvaraa vain yhden rekin verran. Minua huomattavasti lyhyemmällä Morganella taas oli vaihtoehtoja rekkikaupalla. En tiedä kumpi oli parempi: huomattavasti pienemmällä vaihtoehtomäärällä päätöksen tekeminen oli suhteellisen helppoa, mutta taas toisaalta ihastelin monia lyhyempiä yukatoja ja olisin varmaankin päätynyt johonkin toiseen kuosiin, jos minullakin olisi ollut metreittäin valinnanvaraa. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen vihreään yukataan, jonka valitsin. Myyjä osasi suositella eri kuoseja eri kuvaustilanteisiin ja hetkiin, ja selvästi huomasi, että hän on auttanut valinnanvaikeudessa olevia asiakkaita ennenkin.

Yukatan jälkeen valittiin sen kanssa pidettävä obi-vyö (naisten obi-vöitä on vaikka kuinka paljon erilaisia ja eri nimisiä, mutta en tiedä niistä mitään, joten puhun tässä vain yleisesti "obi-vyöstä"). Myyjä toi esille valitun yukatan värimaailmaan sopivia vöitä, joista valitsin simppelin oranssin. Kimonossa obin sitominen on tarkempaa, mutta yukatan kanssa obin voi valita laitettavaksi selän taakse joko röyhelömäisesti tai rusetille. 500 jenin eli noin 3,60 euron lisähinnasta obin päälle sai valita pitsiröyhelöä, joka tekee kokonaisuudesta söpömmän ja kerroksellisemman. Muistaakseni noin 250 jenin eli noin 2 euron lisähinnalla obin päälle sai valita myös väreihin sopivan nauhakoristeen, jossa esimerkiksi minun tapauksessani oli iso sininen kivi. Ajattelin, että nyt kun kerran olen päässyt tähän vuokraukseen asti niin otetaan sitten kaikki lisähärpäkkeet, maksoi mitä maksoi.

Tämän jälkeen meidät ohjattiin isoon pukuhuoneeseen, jossa oli riveittäin peilejä ja asujen sitojat valmiina aloittamaan työnsä. Yukatan alle tulee siis lyhythihainen, alusmekon tyylinen vaate. En osaa oikein yukatan ja obin sitomisesta sanoa muuta kuin että hyvin ammattimaisesti ja vikkelistä vanhempi naistyöntekijä ne minulle puki ja itse vain seisoin paikoillani. Obin kerrosten väliin laitetaan kankaalla päällystetty pahvilevy, joka pitää vyön tasaisena. Kun homma oli valmis, tuntui todellakin siltä, että tavaraa oli päällä ja keskivartalo oli sidottu monien kerrosten alle. Asu ei kuitenkaan ollut raskas.

Pukemisen jälkeen saimme valita laukkuvalikoimasta asuun sopivat käsilaukut, joihin siirsimme päivän aikana tarvitsemamme tavarat. Omat vaatteet, kengät ja laukut jätettiin liikkeeseen numeroituihin kasseihin. Sitten matkasimme liikkeen toiseen kerrokseen kampauspuolelle. Olimme siis etukäteen ilmoittaneet, että haluamme myös 2200 jeniä eli noin 16 euroa maksavan kampauspalvelun, jossa kuvien avulla kahdeksasta eri tyylistä sai valita mieluisensa. Hiuskoristeiden kanssa homma pelitti niin, että paikalle olisi voinut tuoda omat koristeet tai sitten niitä pystyi ostamaan omaksi liikkeen isosta valikoimasta. Hiuskoristeet olivat selvästi hiukan ylihinnoiteltuja, mutta pakkohan sitä oli jotain hiuksiin laittaa, joten valitsin vihreän kukkakoristeen noin 1800 jenin eli noin 13 euron hinnalla. Liikkeestä olisi saanut myös muita lisäpalveluita, kuten asuun sopivan meikin, mutta tätä emme ottaneet.

Viimeiseksi suoritettiin maksu ja ovella valittiin puiset geta-varvassandaalit. Tässäkin hiukan jännitti, että löydänkö asuuni sopivia sandaaleja hiukan isomman jalan kokoni kanssa, mutta onneksi sellaiset löytyivät. Kimonoasuun sandaalit puetaan tabi-sukkien kanssa, mutta yukatan kanssa sandaaleja pidetään avojaloin. Lähtiessä saimme liikkeestä mukaan vielä muoviset, ei-taittuvat uchiwa-viuhkat. Vaikka ne selvästi olivat liikkeen mainoskikka, täydensivät ne lookkia mainiosti ja viuhkan värit sattuivat sopimaan omaan asuuni hyvin. Koko vuokrausprosessissa meni aikaa ehkä noin 1,5 tuntia ja kokonaishinnaksi tuli about 60 euroa. Yukata oli palautettava samana päivänä kello 19:30 mennessä, mutta 550 jenin eli noin 4 euron lisähinnalla sen olisi voinut palauttaa vasta seuraavana päivänä. Päädyimme kuitenkin saman päivän palautukseen, koska olimme liikkeestä ulkona jo klo 12 maissa eli aikaa oli hyvin, enkä tiedä olisimmeko osanneet avata yukatan ja obi-vyön sidontoja itse.

Päivä menikin paljolti kuvien otossa ja ihan vain laitettuna olemisesta nauttiessa. Oli tosi hienoa kokea edes yhden päivän ajan jonkinlaista kuuluvuutta ympärillä olevaan kulttuuriin. Gion-matsurin takia liikkeellä oli todella paljon yukata- ja kimonopukuisia ihmisiä, mikä tuntui siltä, että tässä nyt yhdessä juhlistetaan kesäfestivaaleja ja nautitaan juhlapukeutumisesta. Vietimme paljon aikaa varsinkin Higashiyama-alueella, jossa historiallisilta mukulakivikaduilta saa hienoja yukata-kuvia. Tällä alueella kävin jo ihan reissun alussa teehuonemaisessa Starbucksissa, josta kerroin tässä postauksessa.

Päivän aikana löyttäidyimme yhteen muiden vaihtarikavereidemme kanssa ja iltapäivästä suuntasimme keskustan pääkaduille gion-matsurin viettoon. Gion-matsuri on siis yksi Japanin isoimmista ja tunnetuimmista festivaaleista. Se kestää koko heinäkuun ja huipentuu kahteen eri paraatiin, jotka järjestetään 17. ja 24. heinäkuuta. Gion-matsuri on saanut nimensä Kioton Gion-kaupunginosan (jota kutsutaan myös geishakaupunginosaksi) mukaan, vaikkakin juhlinta sijoittuu ainakin nykyään enemmänkin juuri keskustan pääkaduille, joihin festivaalin aikaan pystytetään valtavia Yamaboko-laivoja. Kolmena yönä ennen 17. päivän pääparaatia keskustan kadut suljetaan liikenteeltä, jotta ihmisillä on tilaa kävellä koko kadun leveydellä ja ihailla valaistuja sekä koristeltuja laivoja. Kaduilla on myös valtavasti erilaisia juoma- ja ruokakojuja, joissa myydään esimerkiksi yakitoria (grillattua kanaa vartaissa), takoyakia (paistettuja mustekalapalloja), taiyakia (kalan muotoinen leivonnainen paputahnalla), tuoreita hedelmiä vartaissa sekä muita katuruokaherkkuja.

Koronan takia festivaalia ei ole järjestetty kahteen vuoteen muuten kuin rakentamalla laivat kaduille, joten tämä oli ensimmäinen kerta tauon jälkeen. En tiedä johtuiko ihmismäärän paljous osittain tästä vai onko festivaalin osallistujamäärä yleensäkin näin suuri, mutta jengiä oli paikalla ihan älyttömästi ja pääkaduilla käveltiin ihan sillit purkissa -tyylillä. Poliiseja ja liikenteenohjausta oli paikalla runsaasti, ja ihmisiä neuvottiin kävelemään aina tietyllä tiellä vain tiettyyn suuntaan. Koska en ole mikään asiantuntija, niin en osaa luetella tarkasti festivaalin kaikkia tarkoituksia, mutta ihmiset olivat selvästi tulleet paikalle katselemaan rakennettuja laivoja, ostamaan hyvän onnen amuletteja ja nauttimaan katuruoasta. Japanin shintolaisuuteen kuuluvaan gion-matsuriin liittyy myös puhdistautuminen ja erilaisia muita rituaaleja. Festivaali on saanut alkunsa vuonna 869 keinona rauhoittaa jumalia epidemian aikaan. Perinteen mukaisesti joka vuosi valitaan paikallinen poika jumalien pyhäksi sanansaattajaksi, jolloin hän istuu yhdellä laivoista 13. päivästä 17. päivän paraatiin saakka.

Varsinkin yukatat päällä ihmispaljouden kuumuudessa oli aika tukalaa olla ja koska meiltä muutenkin alkoi aika loppumaan, suunnistimme Morganen kanssa ilta-aikaan palauttamaan asut vuokrausliikkeeseen. Vaikka samaan aikaan tuntuikin haikealta luopua yukatasta, oli toisaalta taas ihana saada päälle omat, ilmavat vaatteet ja varsinkin omat kengät. Puusandaaleilla kävelyssä ei muuten ollut ongelmia, mutta itselläni varpaiden väliin menevät sandaalit alkavat aina hankaamaan ja siksi välttelenkin niiden käyttöä. Tietenkin niin kävi myös tällä kerralla ja olin jo puolen tunnin kävelyn jälkeen varma siitä, että sandaaleista jää rakot muistoksi. Kokemus oli kuitenkin sen arvoinen ja ehdottomasti yksi parhaista elämyksistä tällä reissulla. Olen todella iloinen, että pääsin toteuttamaan vuokrauksen ja viettämään yhden päivän osana paikallista kulttuuria.

Kimonovuokrausliikkeessä. Näiltä rekeiltä valitsimme haluamamme yukatat pituutemme mukaan. Tästä osasta liikettä sai ottaa kuvia.

Takana yukatoja ja edessä obi-vöitä.

Valitut kamppeet kerättiin numeroituun kassiin, johon pukeutumisen jälkeen jätettiin omat vaatteet.

Yasaka-pagodan juurella Higashiyama-alueella.

Minä ja Morgane. Edellisen kuvan Yasaka-pagoda taustalla.

Onneksi lauantaina ei ollut mikään kovin helle, mutta silti erittäin lämmin ilma ja yukatan kanssa sen kyllä tunsi. Liikkeestä saamillemme viuhkoille oli tarvetta.

Pieni Yasaka Koshindo -temppeli Higashiyama-alueella. Tämä on tituulerattu "Kioton värikkäimmäksi temppeliksi".

Temppelissä kävijät voivat kirjoittaa toiveensa värikkääseen kukurizaru-palloon ja ripustaa sen muiden pallojen joukkoon.

Yasaka-jinja-pyhättö, joka on suosittu paikka gion-matsurin aikaan. Varsinkin festivaalin yhteydessä siellä pidetään paljon erilaisia rituaaleja. Pyhättöalueella oli myös ihan katuruoka- ja pelikojuja.

Ihmisiä oli paikalla kiitettävästi.

Pyhättöalueella oli tosiaan myös erilaisia pelikojuja. Tässä suosittu shateki, jossa haluamaansa palkintoon yritetään tähdätä leikkiaseella.

Kävimme Morganen kanssa syömässä pienessä, vähän hienommassa ramenravintolassa. Tässä annoksessa oli nuudelin lisäksi muun muassa pekonia ja jotain lihapullan tapaisia nyyttejä. Kulhon vieressä olevassa astiassa on löysä kananmuna.

Tämä annos tarjoiltiin kylmänä ja sitä mainostettiin kesän erikoisuutena. Pienemmässä astiassa on muun muassa pekonia ja vasemmanpuoleisessa pullossa tai missä lie astiassa muistaakseni jotakin siirapin tapaista.

Ryhmäkuva

Kuvaa keskustan kaduilta. Nämä lyhdyt kuuluvat selvästi kesäfestivaalien teemaan.

Kuten mainittu niin ihmisiä oli sankoin joukoin paikalla. Alla on hieman videota tunnelmasta, kun kävelimme kohti aluetta, jossa laivat sijaitsivat.

Jotenkin Japaniin sopivasti festivaalityöntekijät jakoivat ihmisille tällaisia gion-matsuri-viuhkoja, joiden kääntöpuolelle oli painettu kartat alueen laivojen sijainneista.

Keskustassa sivukadulla yksi pienimmistä laivoista: Hosho-yama. Näistä oli hiukan vaikea saada kuvia ihmisten paljouden takia.

Hosho-yaman yhteydessä ollut alttari.

Yukatojen palautuksen jälkeen palasimme Morganen kanssa laiva-alueelle. Tässä jokin alueella oleva pyhättö keskustan sivukadulla. Paikka näytti hienolta valaistujen lyhtyjen kanssa.

Tälle kadulle oli aseteltu lasten piirroksia gion-matsuriin liittyen.

Piirrosten aiheena näytti pääosin olevan gion-matsurin laivat.

Pääkatujen ruokakojuja ja ihmismassaa. Jonot kojuille vaihtelivat, mutta eivät olleet älyttömiä. Työntekijät selvästi yrittivät palvella asiakkaita mahdollisimman nopeasti. Ostimme mustekalapalloja; grillattua kanaa vartaassa; jotain muka parempaa, 1000 jeniä maksanutta sitkeää lihaa vartaassa; ja jonkinlaisia friteerattuja "kanaranskalaisia".

Pääkadulla yksi isoimmista laivoista. Alla videota lähempää. Laivojen sisällä istui aina soittajia soittamassa ilmeisesti gion-matsuriin vahvasti liittyvää sävelmää. Olen nyt heinäkuussa kuullut sitä myös joissain kaupoissa normaalin musiikin sijasta.

Toinen erittäin iso pääkadun laiva soittajineen. Alla videota tästäkin.

Yksi sivukadun laiva kauempaa.

Pienempi laiva, jonka kyljestä alla olevat kuvat on otettu.

Viime viikolla ehdin tehdä myös muita juttuja, kuten vierailla perjantaina Kioton keisarillisessa palatsissa. Luulin, että sinne pääsee vain ajanvarauksella ja ilmeisesti tämä on pitänyt paikkaansa aiemmin, mutta nykyään palatsialueelle pääsee ilmaiseksi ihan vain kävelemällä sisään. Portilla toki tarkistetaan laukku ja koronan takia mitataan lämpö (mikä on täällä aika yleistä nähtävyyksissä, museoissa ja joissain ravintoloissa). Vaikka nimestä voisi päätellä, ei paikka ole vain yksi iso palatsi vaan enemmänkin alue, jossa on monta eri rakennusta. Mihinkään rakennukseen ei valitettavasti pääse sisälle, vaan ne kierretään ennalta määritetyn reitin mukaan, jonka varrella on rakennuksien ja muiden nähtävyyksien kohdalla myös englanninkieliset selitykset.

Keisarillinen palatsi sijaitsee Kioton keskustassa ja olen käynyt sitä ympäröivällä puistoalueella aiemminkin, esimerkiksi koulun järjestämän, parin viikon takaisen Kyoto Inspiration -kurssin ohessa. Koska Kioto on Japanin entinen pääkaupunki, keisari asui Kioton palatsissa vuodesta 794 vuoteen 1869. Vuosien saatossa palatsi on kärsinyt useista tulipaloista ja iso osa palatsin nykyisistä rakennuksista onkin valmistunut vasta 1855, sillä vuotta aiemmin riehunut tulipalo tuhosi jo osittain useaan kertaan jälleenrakennetun palatsin.

Palatsi oli ihan kiva käydä katsomassa, varsinkin sen kauniiden puutarhojen takia. Kuitenkaan mikään kovin päätähuimaavan ihmeellinen nähtävyys alue ei ole, mutta ilmaisella sisäänpääsyllä ja suhteellisen nopealla kierroksella sanoisin, että palatsi kannattaa kuitenkin käydä katsomassa. Varmasti kaikista nähtävyyksistä saa jollain tapaa enemmän irti, jos on käymässä Kiotossa vain lyhyehköllä lomamatkalla. Itselle varsinkin näin melkein neljän kuukauden jälkeen kaikki alkaa näyttää vähän samalta. Totta kai on kuitenkin kiva käyttää viimeiset hetket hyödyksi ja käydä katsomassa eri nähtävyyksiä vielä nyt kun pystyy ja ehtii.

Keisarillisen palatsin kulkureitin alkua. Paikalla oli minun lisäkseni vain muutamia ihmisiä, joten täällä sai todellakin kävellä rauhassa.

Yksi palatsialueen porteista sisäpuolelta.

Okurumayose, sisäänkäynti vain korkea-arvoiselle hovin väelle kun he osallistuivat hovirituaaleihin tai saivat audienssin keisarilta.

Shinmikurumayose, 1915 rakennettu uusi sisäänkäynti, jota keisari käytti. Tämä sisäänkäynti osoittaa etelään, sillä perinteen mukaan keisari käy sisään ja poistuu Kioton keisarillisessa palatsissa sen eteläpuolelta.

Taustalla Shishinden, joka myös alla olevassa kuvassa. Se on palatsin tärkein rakennus, sillä siellä pidettiin tärkeimmät seremoniat, kuten keisarin valtaannousut.

Reitin varrella oli joitain infotauluja, esimerkiksi keisarin ja hänen puolisonsa valtaistuimista. Tässä kuva keisarin valtaistuimesta, joka on valmistettu vuonna 1915. Sitä koristavat yhdeksän feenikslintua, joka on keisarillinen symboli. Valtaistuimet sijaitsevat nykyään Tokion keisarillisessa palatsissa.

Krysanteemi on Japanin keisarillisen perheen tunnus ja siksi sitä on käytetty koristeina rakennuksissakin.

Seiryoden, keisarin asuintilat 900-luvulta lähtien. Tässä rakennuksessa pidettiin myös tärkeitä uskonnollisia rituaaleja ja hoidettiin poliittisia asioita. Vuonna 1590 keisarin asuintilat siirtyivät toiseen rakennukseen, jonka jälkeen tässä rakennuksessa pidettiin pääosin vain rituaaleja.

Vasemalla Kogosho, jossa pidettiin seremonioita ja keisarillisia audiensseja hallitsevalle samurailuokalle 1600-luvulta 1800-luvun loppupuoliskolle. Sen oikealle puolelle jää Oikeniwa-puutarha, josta muutama kuva alla.

Täälläkin oli kuvia ja infotauluja, joissa muun muassa kerrottiin, että tällä palatsin alueella pelattiin alunperin Kiinasta Japaniin rantautunutta jalkapallopeliä nimeltä Kemari. Hovin suosiossa olleessa pelissä seistään ringissä ja potkitaan palloa toisille niin, ettei se osuisi maahan. Infotaulujen mukaan keisarit nauttivat pelin katsomisesta.

Toinen puutarha Gonaitei.

Palatsista lähdettyäni törmäsin keisarillisessa puistossa tähän pieneen Shirakumo-pyhättöön. Se on pyhitetty Myo-Ontenille, musiikin jumalattarelle.

En tiedä liittyykö Myo-Onten jotenkin käärmeisiin, mutta ne näyttivät olevan koristuksessa esillä.

Viime perjantaina kävimme Morganen kanssa myös keskustasta löytyvässä Loutre-nimisessä saukkokahvilassa. Se toimii samalla idealla kuin aiemmin vierailemamme shiba inu -kahvila eli sisään mennään ihastelemaan karvaisia kavereita ja nimestään huolimatta paikka ei ole kahvilaa nähnytkään. Kuitenkin shiba inu -kahvilaan verrattuna tämä saukkopaikka oli todellakin hintansa väärti. 2000 jenillä eli hieman yli 14 eurolla sisään pääsi tunniksi ja hintaan kuuluu yksi pullojuoma. Työntekijän johdolla saukkoja sai syöttää ja juottaa, silittää ja leikittää, ja ne olivat todella seurallisia sekä ylipäätään tosi söpöjä. Paikalla oli meidän kahden lisäksi kolme paikallista asiakasta ja istuimme kaikki lattialla työntekijän kanssa, joka kertoi meille näiden kyseisten saukkojen elämästä ja tavoista. Aluksi saukkoja oli vain kaksi, joista toinen polski tilassa olevassa vesialtaassa, mutta lopulta niitä oli paikalla neljä kun kaksi muuta tulivat esille päiväunilta.

Tätä kahvilakäyntiä voisi kutsua jo elämykseksi, sillä harvoin pääsee näin läheiseen kontaktiin saukkojen kanssa ja ne tosiaan tulivat ihan itse luokse eivätkä olleet ollenkaan ujoja. Ennen sisäänpääsyä työntekijä kertoi, että saukot saattavat purra leikityksen ohessa, mutta meille ei ainakaan käynyt tällaista. Työntekijä myös aktiivisesti itse tarjosi meille aina saukoille annettavaa ruokaa tai leluja käteen ja toimi vähän niin kuin koko leikkihetken tirehtöörinä. Tämä saukkopaikka oli tosi hauska kokemus ja ehdottomasti suosittelen menemään mieluummin tänne kuin sinne shiba inu -kahvilaan, jos haluaa Kiotossa tällaisen eläinkahvilan kokea.

Tällä viikolla jouduin käymään ensimmäistä kertaa terveydenhuollon piirissä eli hammaslääkärissä hammassäryn takia. Onneksi vaihdon alussa saamiimme lappusiin oli merkattu englantia puhuva hammaslääkäriklinikka Makimura Dental Clinic ja nettivarauksella sainkin sieltä ajan muutaman päivän päähän. Hammashoito pyörii täällä pitkälti yksityisten klinikoiden kautta, joista useimmat hyväksyvät Japanin kansallisen sairasvakuutuksen (70 prosenttia hinnasta on korvattu, 30 prosenttia maksetaan itse). Näin oli myös Makimurassa, joka on pienehkö, hyvin siisti klinikka. Yllätyin, että hammaslääkärissäkin kengät riisutaan ovella ja jalkaan vaihdetaan klinikan tossut.

En ole koskaan Suomessa ollut hammalääkärissä niin, että samassa huoneessa hoidettaisiin muitakin potilaita, mutta tämän klinikan niin sanotussa operaatiohuoneessa oli kolme hammaslääkärituolia, jotka oli erotettu toisistaan sermein. En tietenkään tiedä näistä laitteista yhtään mitään, mutta kaikki pelit ja rensselit näyttivät olevan aika viimeisen päälle ja tuolin vieressä oli käden ulottuvilla allas, josta sai automaattisesti vettä juotavaksi. Muutenkin käynti oli aika miellyttävä, sillä täällä suuhun ei tungettu viittäkymmentä eri letkua roikkumaan ja ylipäätään englantia puhuva hammaslääkäri oli erittäin mukava ja vaikutti todella ammattitaitoiselta.

Ainoa erikoinen piirre prosessin aikana oli se, että hoitoa kävi tekemässä kaksi eri hammaslääkäriä vuorotellen ja äänistä päätellen he vaihtelivat aina minun ja toisen potilaan välillä. En tiedä johtuiko tämä siitä, että selvästi toinen heistä puhui parempaa englantia ja hän hoiti kaikki toimenpiteen osat joissa keskustelimme, vai onko tämä heillä ihan normaali käytäntö. Yhtä kaikki, käynti meni todella hyvin ja maksoi röntgenkuvauksen kanssa vain noin 50 euroa. Jälkikäteen kuulin eräältä kansainväliseltä opiskelijalta, että hän on täällä olonsa aikana käynyt poistattamassa kaikki viisaudenhampaansa, koska Japanissa hammashoito on niin hyvää ja huokean hintaista.