tokio

Okei, vau - Tokio oli kokemus. Matkasimme sinne siis viikko sitten lauauntaina ja saavuimme takaisin Kiotoon viime lauantai-iltana, eli olimme Tokiossa seitsemän yötä. Ensinnäkin hotellimme Hundred Stay Tokyo Shinjuku oli todella hyvä: huoneet erittäin siistit ja kivat, näkymä kaupunkiin 18. kerroksesta, ei minkäänlaisia ongelmia minkään asian kanssa, ja sijainti erinomainen. Hotellista oli parin minuutin kävelymatka juna-asemalle ja esimerkiksi noin parinkymmenen minuutin matka Shinjukun vilkkaimmille kaduille. Harajukun ja Shibuyan asemat olivat vain muutaman juna-aseman päässä. Suosittelen kyllä ehdottomasti tätä kyseistä hotellia, varsinkin jos sieltä löytyy huoneita samanlaisilla tarjoushinnoilla.

Ensimmäisenä Tokio-iltana kävimme syömässä läheisessä italialaistyyppisessä ravintolassa ja menimme testaamaan Tokion yöelämää Warp-nimiselle klubille, joka on kuulemma yksi suosituimmista yökerhoista Tokiossa. Itse klubi oli mielestäni kiva, mutta oli tosi outoa, ettei sen jonossa saanut juoda mitään. Musiikki oli EDM-remixejä tunnetuista kappaleista ja päätilassa tuntui kuin olisi ollut pienellä keikalla, kun kaikki tanssivat DJ:hin päin. En tiedä kuinka yleistä tämä on klubeilla Japanissa/Tokiossa, mutta sama tanssisuunta oli myös toisessa,  Womb-nimisessä yökerhossa, jossa kävimme eräänä toisena iltana. Siellä oli silloin K-pop-ilta ja oli hauska huomata, että moni paikalla olijoista selvästi osasi kappaleiden koreografiat.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kävimme teamLab Planetsissä, joka on interaktiivinen museo täynnä toinen toistaan uskomattomia näyttelyhuoneita. Museokierros tehdään paljain jaloin (kengät ja kaikki tavarat jätetään kaappeihin) ja sieltä saa halutessaan lainata ilmaiset sortsit, sillä kierros suositellaan tehtävän lyhyillä housuilla. Osa kierroksesta kävellään nimittäin vedessä ja muilla erikoisemmilla pinnoilla, kuten upottavassa, pehmeässä huoneessa. Museokierros tuntui vähän siltä kuin olisi ollut Linnanmäen Vekkulassa: koskaan ei tiennyt mitä seuraavan nurkan tai oviaukon takana on, ja käytävät olivat himmeästi, jopa hieman pelottavasti valaistuja. Kaikissa näyttelyhuoneissa tuli sellainen vau-fiilis ja niihin olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa nauttimaan ympäristöstä. Meidän oli itse asiassa tarkoitus mennä alunperin teamLabin alkuperäiseen Borderless-versioon, mutta emme olleet tajunneet tsekata lippujen saatavuutta etukäteen ja kaikki päivän ajat olivat loppuunmyyty. Tämä Planets oli kuitenkin todella huima kokemus ja ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista jutuista Tokion ja varmaan koko Japanin reissulla. Suosittelen isosti käymään, ja varmasti tulen myös joskus tulevaisuudessa testaamaan Borderless-versionkin.

Minun ja Alvinan hotellihuone Hundred Stay Tokyo Shinjukussa.

Vessanpöntön istuinosa oli lämmitetty, sen yhteydessä oli taas vaikka minkälaisia toimintapainikkeita, ja pönttö veti itse itsensä kun siitä nousi ylös. Totuin siihen, että suurimmassa osassa julkisista vessoista vessanpöntön vetäminen tapahtui automaattisesti, joten tuntuikin oudolta kun sen "joutui" tekemään muutamassa paikassa itse.

Näkymää hotellihuoneen ikkunasta.

Osa ensimmäisen illan pizzatilauksesta.

Sunnuntaina satoi melkein koko päivän, mutta onneksi muut päivät olivat aurinkoisia ja lämpötila liikkui about 18-24 asteen välillä.

Sunnuntain lounaaksi söimme ramenia eli nuudelikeittoa.

Kuvia teamLab Planetsista ja sen eri tiloista.

Tässä huoneessa vesi ylettyi säärien puoliväliin asti ja vedessä ui valoilla tehtyjä kaloja.

Nämä muoviset kivet näyttivät ihan alienien munilta. Niitä työntämällä kivet vaihtoivat väriä.

Reissuporukka

Huone, jossa katosta roikkui kukkia ja ne liikkuivat ylösalas.

Riisiruoka, jossa osan annoksesta pystyi siirtämään tyhjään kulhoon ja kaatamaan siihen teetä.

Kuten Hongkongissa niin täälläkin on tosi usein ateriamallit näkyvillä ravintolan edessä. Helpottaa paljon kun näkee millaista ruokaa putiikissa on tarjolla.

Shinjukun yöllistä katua.

Kävimme tällaisessa peliluolassa, jossa oli monta kerrosta erilaisia pelejä. Riippuen koneesta pelikerta maksoi yleensä 100-200 jeniä.

Kokeilimme muutamia eri kourapelejä ja yksi seurueestamme onnistui saamaan pehmolelun itselleen.

Yksi peliluolan kerroksista oli täynnä erilaisia valokuvauskoppeja. Ne ovat erittäin suosittuja Japanissa ja kuten näkyy, niin kuvia saa muokattua vaikka kuinka älyttömän näköisiksi.

Maanantaina suuntasimme käppäilemään ja shoppailemaan Harajukuun ja sen vieressä olevaan Shibuyaan. Harajukussa kuuluisimmat kadut ovat vintage- ja cosplay-kauppoja täynnä oleva Takeshita ja merkkiliikkeitä omaava Omotesando. En tiedä miksi, mutta olin luullut, että Harajukussa on enemmänkin vain pienehköjä katuja nuorisovaateliikkeineen, mutta tosiaan siellä olikin ihan kaikenlaisia shoppailumahdollisuuksia kalliista merkkiliikkeistä lähtien. Ehkä kaikki Pinterest-kuvat ovat tehneet tehtävänsä, mutta odotin myös näkeväni kaduilla enemmän "harajuku-tyyliin" pukeutuneita ihmisiä. Vaikkakin siis yleisesti ottaen Tokiossa ihmiset pukeutuvat paljon tyylikkäämmin kuin Suomessa, ainakin omasta mielestäni.

Kävely kaduilla ja varsinkin Shibuyan keskustassa oli ihan mahtavaa. Siellä selvästi tuntee suurkaupungin sykkeen. Kuten voi arvata, rakennusten julkisivuilla on paljon erilaisia liikkuvia mainostauluja, joita oli mielenkiintoista seurata. Ihmisiä oli paljon, mutta ei mielestäni ahdistavasti. Varmaankin lomaturistien kanssa massaa olisi ollut enemmän. Jotenkin sitä ajattelee, että isossa kaupungissa neonvalokatuja on toinen toisensa perään, mutta kun kävelee hiukan syrjemmälle niin kyllä Tokion keskuksissakin on ihan ns. normaaleja pikkukatuja. Kaikki häppeninki on tietenkin niillä isoilla pääkaduilla.

Kuten Kiotossa, ei Tokiossakaan näyttänyt olevan roskiksia oikein missään. Toinen hiukan erikoinen asia niin Kiotossa kuin Tokiossa (eli varmaan koko Japanissa?) on se, että joissain baareissa saa polttaa tupakkaa sisällä ja monista rakennuksista löytyy tupakkahuoneet. Kuitenkaan kaduilla ei saa polttaa tupakkaa, vaan sitä varten on mentävä tupakka-alueella. Oli huvittavaa nähdä Tokiossa isolla kadulla neliömäinen, sermein varustettu tupakka-alue, johon ihmiset olivat pakkautuneet polttamaan.

Shibuyan keskustaa.

Sushipaikka, jossa syötiin seisten. Tiskin takana kokit valmistavat tilauksesta haluttuja susheja ja asettavat ne sitten lehdelle tilaajan eteen. Tämä on ollut täällä Japanissa tähän mennessä paras paikka, jossa olen sushia syönyt.

Kuuluisa Shibuya Crossing -risteys, jossa suojatiet menevät sivulle, eteen ja viistoon, ja kaikilla jalankulkijoilla on samaan aikaan vihreä valo. Tästä oli hiukan vaikea ottaa hyvää kuvaa.

109-ostoskeskus, joka mainostaa Netflixin uutta anime-elokuvaa Bubble.

Harajukun Omotesando-katua.

Japanissa ja varsinkin Tokiossa voi törmätä vaikka minkälaisiin rakennuksiin. Tämä Shu Uemuran liike näytti ulkoa laatikolta.

Lattetaidetta Tokion ensimmäisessä lattetaidekahvilassa nimeltään Reissue, jossa hahmot taiteilee Kazuki Yamamoto. Nämä olivat muistaakseni aika hinnakkaat eli jotain 1200 jenin luokkaa (noin 9 euroa), mutta pitihän sitä kerran käydä tällainen juomassa.

Harajukun Takeshita-katua.

Monet liikkeet olivat sellaisia kuin voi odottaa eli paljon söpöjä tavaroita ja pastellivärejä. Tämä oli pienen, monikerroksisen ostoskeskuksen tapainen myymälä.

Yksi kerros oli pyhitetty gashapon-kolikkoautomaateille.

Harajukussa on paljon erilaisia crêpe-kojuja, joiden herkut näyttivät todella hyviltä. En harmikseni ehtinyt maistaa sellaista, mutta seuraavalla kerralla sitten.

Yöllinen Shibuya Crossing.

Illalliseksi japanissa suosittu omurice eli omeletti, jonka sisällä on paistettua riisiä.

Tiistaina lähdimme käymään Asakusassa, joka on hiukan kauempana Shinjukusta. Siellä on kuuluisa, 600-luvulla perustettu buddhalaistemppeli Senso-ji. Näin Golden Weekin aikaan temppelialueella oli ihan älyttömästi ihmisiä, isoin lauma jonka olen tähän mennessä Japanissa nähnyt. Alueella oli kaikenlaisia kojuja, joissa myytiin niin ruokaa kuin erilaisia turistikamppeita, ja temppelin läheisyydessä taas sai ostettua muun muassa suitsukkeita ja ennustuksia. Temppelin sisällä maksoimme 100 jeniä eli noin 0,75 euroa arpaonnella saaduista, onnea määrittävistä ennustuksista. Minun ennustuslappuseni oli numero 45 eli "tavallinen onni", jossa luvattiin rikkauksia ja toiveen toteutumista.

Kävimme myös The Sumida Hokusai Museumissa, joka on pyhitetty 1700- ja 1800-luvuilla eläneelle japanilaiselle taiteilijalle Katsushika Hokusaille. Yksi hänen kuuluisimmista töistään on puupiirros Suuri aalto Kanagawan edustalla (1830), jonka varmasti moni on nähnyt ainakin jossain muodossa elämänsä aikana. Täällä Japanissa olen nähnyt samankaltaista aaltokuvitusta kaikenlaisissa tavaroissa, kuten esimerkiksi sipsipurkissa. Pysyvän Hokusai-näyttelyn lisäksi museossa oli menossa japanilaiseen kukkataiteeseen liittyvä näyttely, jossa esiteltiin Hokusain ja hänen oppilaidensa kukkamaalauksia liittyen eri vuodenaikoihin ja japanilaiseen elämään.

Näiden lisäksi meidän oli tarkoitus tiistaina käydä myös Tokyo Skytreessä, joka on maailman toiseksi korkein rakennus. Halusimme kokea sen auringonlaskun aikaan eli noin klo 18:30, mutta myöhästyimme tästä, joten menimmekin Skytreehin torstaina. Onneksi sillä kertaa ehdimme hyvin auringonlaskuun, sillä se oli upean näköinen tornin näköalatasanteelta eli 350 metrin korkeudesta. Oli ihan hullua nähdä, miten Tokion rakennukset jatkuivat silmänkantamattomiin niinkin korkeasta näkymästä. Skytreessä oli mahdollista käydä ottamassa valokuva tornin pienoismallin kanssa, ja hauskinta olikin katsella maisemia ja samalla kuunnella kuinka valokuvausryhmä huusi iloisena, kuin animetyyliin "SKAI-TRII!" jokaisen valokuvattavan ryhmän kanssa. Toki meidänkin oli pakko mennä kuvattavaksi, mutta emme lopulta ostaneet itse kuvaa mukaan.

Jättimäinen Uniqlo-vaatekauppa Shinjukussa.

Lisää katukuvaa Shinjukusta.

Asakusassa näkyi paljon riksapyöriä, joihin olisi voinut ostaa sightsee-kyydin. Näin niiden kyydissä paljon nuoria naisia ja pareja yukataan pukeutuneena.

Asakusassa kävimme syömässä ankeriasta. Olin ensin hiukan epäileväinen mausta, mutta kala olikin todella hyvää.

Senso-ji-temppelialueen sisäänkäynti.

Temppelille vievä tie, jota reunustivat erilaiset kojut. Kuten näkyy niin ihmisiä oli tullut paikalle sankoin joukoin.

Päätemppeli

Näkymää taaksepäin temppelin sisältä.

Katon koristeluja. Sisällä temppelissä oli buddhalaisia patsaita, joita ei saanut kuvata.

Onnea määrittelevän ennustuksen arpominen. Tikkuja täynnä olevaa metallista purkkia ravistetaan niin, että yksi tikuista tulee ulos. Tikkuihin on kaiverrettu numero, jonka vastaavasta laatikosta ennustuslapun saa itselleen.

Saamani lappunen. Takapuolella on englanninkielinen selitys, joka löytyy alemmasta kuvasta.

Jos huonolla tuurilla saa huonoa onnea lupaavan lapun, tulee se sitoa tällaiseen telineeseen.

Temppelialueen puistoa.

Ostimme 300 jeniä eli 2,20 euroa maksaneet suklaabanaanit, jotka ovat ilmeisesti suosittuja herkkuja juhlapyhien aikaan.

Täälläkin kiville oli laitettu essut päälle.

Ihmettelimme tätä jättimäistä kultaista torttua rakennuksen päällä. Kävi ilmi, että rakennus on yksi Asahin päämajoista ja kultainen koristus "Asahin liekki", mutta yleisesti ottaen sitä pidetään pökäleenä.

The Sumida Hokusai Museum. Sisällä ei saanut ottaa kuvia.

Yksi parhaista aterioista tähän mennessä: risottoa, jossa oli kanaa, avokadoa ja löysä kananmuna. Lautasen alla oli tuli, joka lämmitti annosta.

Tokyo Skytree. Ylös mentiin hissillä, joka liikkui nopeimmillaan 600 metriä minuutissa. Sisäänpääsy maksoi 2000 jeniä eli eli noin 15 euroa.

Skytreen yhteydessä sijaitsevan ostoskeskuksen ulkopuolelle oli viritetty roikkumaan koinoboreja eli karppien näköisiä tuulipusseja. Niitä käytetään koristeena varsinkin juuri Golden Weekille sijoittuvana Children's Daynä.

Sisäänkäynti Skytreehin.

Koska Japanissa kaikissa jutuissa on oltava maskotti, niin totta kai myös Skytreessä. Kun tornista laskeutui alas, hissi toi Skytreen kaupan luo, jossa oli vaikka minkälaista kampetta tämän hahmon kuvalla.

Näkymää 350 metristä auringonlaskun aikaan.

Tiistaina menimme myös ulos, joten keskiviikko menikin sitten aika rennoissa meiningeissä: ruokailua ja vähän shoppailua. Torstaina kävimme ennen Skytreetä muutamissa ilmaisissa näyttelyissä, kuten Pradan Aoyama-liikkeen yläkertaan rakennetussa Role Play -näyttelyssä ja Louis Vuittonin The Espace -tilaan sijoitetussa Plateaus-näyttelyssä. Koska myös Tokion yöelämää piti päästä testaamaan muutamaan otteeseen, niin pakkohan se oli vielä kerran lähteä katsastamaan.

Perjantaina tapasin työkaverini, joka on nyt samaan aikaan vaihdossa Tokiossa ja kävimme Ginzassa syömässä sushia sekä katsomassa Art Aquarium -näyttelyn. Oli tosi hauska päästä pienen tauon jälkeen puhumaan suomea kasvotusten ja vaihdella tähänastisia kokemuksia Tokion ja Kioton vaihtojen välillä. Tavallaan harmittaa, ettei tässä samalla pysty kokemaan Tokio-vaihtoa, sillä siellä on niin paljon tekemistä, näkemistä ja elämää, että näin jälkikäteen on jo ikävä koko kaupunkia. Toisaalta taas Kiotoon on varmasti vaikeampi tulla asumaan pariksi kuukaudeksi muuten vain ellei täällä ole jonkinlaista tukiverkkoa valmiina, ja ainakin tässä saa kokea sellaista "tavallista lähiö-Japania".

Torstain aamupalasetti hotellin lähellä olevassa kahvilassa.

Oikealla pala Pradan Aoyama-liikettä, jossa kävimme näyttelyssä.

Role Play -näyttelyä.

Liikkeen sisätilaa. Porukasta muutama opiskelee arkkitehtuuria, joten he olivat innoissaan erilaisista rakennuksista ja niissä käytetyistä materiaaleista.

En muista tarkalleen mistä tämä kuva on, mutta jostain Harajukun/Omotesandon läheltä. Alue oli täynnä merkkiliikkeitä.

Hugo Boss -liike oli mielenkiintoisen muotoinen.

Omotesando-kadulla sijaitsevan Louis Vuittonin liikkeen yläkerran Plateaus-näyttely, joku koostui tästä teoksesta ja tekijän eli Rashid Johnsonin videokertomuksesta.

Harajukussa jonotimme noin 40 minuuttia suosittuun Micasadeco & Cafe -kahvilaravintolaan, jonka erikoisuutena olivat pannukakut. Kuvassa pannukakkuja lohella, munakkaalla, salaatilla ja jugurtilla.

Jälkkäriksi tilasimme yhteisen pannariannoksen, jonka pannukakut olivat todella pehmeitä ja kuohkeita.

Lisää ilmaisia, pieniä näyttelyjä Harajukussa.

Iittala-myymälä ja -kahvila. Tämän lisäksi näin muun muassa Artekin liikkeen ja Muumi-kahvilan, jossa isot Muumi-pehmot istuivat pöydissä vieraiden kanssa.

Korealainen ravintola, jossa ruokaa tilattiin jaettavaksi. Kuvassa korealaista kanaa hunajakuorella ja korealainen pannukakku mustekalalla. Välillä on vaikea saada kuvaa kaikista tilatuista annoksista, sillä varsinkin tällaisissa jaettavissa paikoissa ruoat tuodaan pöytään sitä mukaa kun ne valmistuvat. 

Hachiko-patsas Shibuyan juna-aseman vieressä.

Kauppakeskus Ginzassa, johon menimme perjantaina työkaverini kanssa syömään sushia. Ginza on tunnettu alue siitä, että siellä on paljon merkkiliikkeitä ja esimerkiksi ravintolat saattavat olla kalliimpia.

Näkymää kadulle kauppakeskuksen sisältä.

Sushiravintola, jossa taas kerran kokit työskentelivät silmien edessä ja ottivat tilauksia vastaan. Haluamiaan susheja tai juomia pystyi myös ottamaan tasolla kulkevalta liukuhihnalta.

Ginzan katunäkymää.

Art Aquarium. Lippu sisään maksoi 2300 jeniä eli noin 17 euroa.

Tankeissa oli oikeita, erilaisia kaloja. Sisällä museossa soi jännä, hiukan pelottava musiikki ja akvaarioiden värit vaihtelivat hitaasti.

Osa perjantain illallisesta yakitori-ravintolassa, jossa oli erilaisia varrasannoksia.

Törmäsimme Shibuyassa baariin nimeltään The Church, jonka sisätila oli kuin hämyisestä pikkukirkosta, paitsi että alttarilla soitti DJ, juomat nautittiin kirkonpenkeissä, ja tarjoilivat olivat pukeutuneet nunna-asuihin. En valitettavasti muistanut ottaa kuvaa sisältä, mutta toisaalta en tiedä olisiko siinä edes kunnolla näkynyt mitään. 

Lauantaina olikin sitten jo lähtöpäivä, mutta päivällä ehdin vielä käydä yksin pyörimässä Akihabarassa kun muut halusivat mennä museoon. Akihabara on kuuluisa siitä, että sinne ovat keskittyneet varsinkin mangaan ja animeen liittyvät putiikit, erilaiset elektroniikkaliikkeet, ja maid cafet eli kahvilat, joissa nuoret naiset tarjoilevat sisäköiksi pukeutuneena. Akihabarassa kävin muutamissa Googlen suosittelemissa kaupoissa ja, kun en kehdannut mennä yksin maid-kahvilaan, niin ensimmäistä kertaa Mäkkärissä täällä Japanissa.

Oli tosi outoa lähteä Tokiosta takaisin Kiotoon, sillä se tuntui siltä kuin olisi palannut lomalta ns. alemmalla tasolla olevalle lomalle. Muutenkin Kiotoon saavuttuamme (ja varsinkin Iwakuraan, jossa asumme) eron kaupunkien välillä tunsi selvästi: Tokiossa on niin paljon ihmisiä ja elämää, että siihen verrattuna Kioto tuntuu enemmänkin kylältä kuin kaupungilta. Toisaalta oli kiva palata rennompaan vaihtoarkeen, sillä Tokio piti ottaa vähän niin kuin suorituksena, jotta ehdimme kokea ja näkeä mahdollisimman paljon. Jalkani olivat joka päivä kävelystä kipeät ja univelkaa kertynyt enemmän tai vähemmän niiden pitkäksi venyneiden tamppausiltojen puolesta. Silti tuntui tosi haikealta lähteä.

Eniten Tokiossa (Shibuya-Shinjuku) yllätti ehkä se, että olin ajatellut sen olevan täynnä elämää vuorokauden ympäri. Kuitenkin kun muutamaan otteeseen kävelimme aamuyöstä hotellille tai juna-asemalle, oli kaupunki hyvin rauhallinen eikä kaduilla näkynyt niin paljon ihmisiä kuin olin ajatellut (ellei tietenkin niitä vilkkaimpia baarikatuja lasketa). Toinen yllättävä asia oli se, miten helpohkoa metro- ja juna-asemilla oli suunnistaa ja vaihtaa kulkupeliä. Olin kuullut, että Tokiossa asemilla suunnistaminen on kaoottista, mutta ainakin nykyään reittisovellusten avulla näkee helposti mille linjalle pitää vaihtaa ja miltä laiturilta se lähtee. Kaikilla asemilla, joissa kävin, oli selkeät ohjeet missä suunnassa mikäkin linja ja laituri sijaitsee. Toki asemat saattavat olla todella isoja ja näin ollen voi kestää hetki kävellä laiturilta toiselle, varsinkin jos vaihtaa metrosta junaan, mutta suunnistuksen kanssa meillä ei ollut ongelmia. Ihmisiä oli toki paljon ja isoilla asemilla joutui tahtomattaan osallistumaan pujottelukisaan, kun vastaantulijoita syöksyi eteen joka suunnasta ja samalla yritti pysyä oman porukan perässä.

Parasta koko reissussa oli vain yksinkertaisesti päästä kokemaan Tokiota ja varsinkin käppäilemään Shibuyassa ja Harajukussa. Näiden lisäksi erityisesti teamLab jäi kokemuksena mieleen. Ainoa asia, joka jäi harmittamaan oli DisneySea-huvipuisto, jonne meidän piti mennä mutta joka olikin jo loppuunmyyty koko viikoksi. Olisi pitänyt tajuta tämä Golden Weekin takia, mutta en ole koskaan ennen itse ostanut mihinkään Disneylandiin lippuja etukäteen, joten en tajunnut tsekata asiaa aiemmin. Aion kuitenkin ehdottomasti käydä Tokiossa vielä joko pidennetyn viikonlopun tai sitten viettää siellä pari yötä juuri ennen Suomeen paluuta, jotta pääsen näkemään myös DisneySean ja muutenkin fiilistelemään Tokiota vielä hiukan enemmän. Nyt voi tässä välissä taas keskittyä Kioto-elämään.

Lauantain aamupalana pannukakkusetti.

Aamupalapaikka ulkoapäin. Pienessä laatikossa on malleja annoksista.

Aamupalapaikan lähellä sijaitseva värikäs Tokyo Maso -temppeli.

Akihabaran jättimäinen Yodobashi Camera -liike, josta saa ostettua kaikenlaista elektroniikkaa.

Akihabaran Chuo-dori-katua.

Kadulla oli riveittäin gashapon-automaatteja ja näitä löytyi myös monien liikkeiden sisätiloista.

Sisällä Lashinbang-liikkeessä, jossa on monta kerrosta erilaisia figuureja ja muuta mangaan/animeen liittyvää tavaraa. Ylimmässä kerroksessa oli maid-kahvila, johon näytti olevan pitkä jono.