kielimuuria siellä ja täällä

Unohdin kertoa tästä aiemmin, mutta pari viikkoa sitten selvisi millä asialla se aiemmin mainitsemani lappumies kävi pimpottelemassa. Postitse oli tullut niin meille kuin naapurivaihtareille postitoimistosta saman näköiset laput, joihin meihin tuli kirjoittaa ketkä kaikki asuvat tässä kyseisessä osoitteessa ja toimittaa ne sitten postilaatikkoon. En tiedä onko tämä yleinen käytäntö vai liittyikö siihen, että kaupunki yritti toimittaa meille jonkinlaisia "numerokortteja" kun olimme Tokiossa. Minun korttini ehti palautua takaisin lähettäjälle, mutta yhteyshenkilömme sanoi, että emme oikeastaan tarvitse tätä kyseistä korttia, sillä sitä voidaan käyttää vain kaupungin toimistolla asioidessa. Meillä on kuitenkin jo maahantulosta saadut oleskelulupa-/henkilökortit, jonka kanssa olen tähän mennessä kaikkialla asioinut.

Muutamaan otteeseen ovella on käynyt muutama muukin henkilö jollain asialla, mutta ei tosiaan mitään hajua, että mistä on ollut kysymys. Jotenkin olen onnistunut olemaan aina yksin paikalla, joten tilanne on päättynyt kielimuurin takia aina siihen, että pimpottaja on poistunut pahoitellen paikalta. Muutenkin kielen suhteen en ole huomannut mitään eroavia havaintoja ensimmäisten postausten mainintoihin verrattuna: paljon helpommalla pääsisi, jos osaisi japania, mutta kyllä kaikista kanssakäymisistä aina jotenkin selviää. Vähintään niin, että vastapuoli nauraa hermostuneena, pyytää anteeksi ja luovuttaa keskustelun suhteen. Kaupoilla ja nähtävyyksillä yms. olen vain ottanut sen linjan, että nyökkäilen kaikelle selitykselle paitsi jos lause päättyy ka-tavuun, jolloin kyseessä on kysymys.

Reilu viikko sitten kävin hakemassa Bic Camerasta uuden nettiliittymän puhelimeen ja onneksi työntekijä siellä puhui edes jonkinlaista englantia, sillä en tiedä miten olisin selvinnyt siitä muuten. Välillä jouduimme kuitenkin käyttämään kääntäjiä apuna. Koko prosessiin meni pari tuntia, kun jouduin ensin täyttämään lappuja ja esim. kirjoittamaan asuntomme osoitteen japaniksi (jota työntekijä sitten joutui muutamaan otteeseen korjaamaan, en tiedä saiko siitä mitään selvää), sitten odottelemaan liittymän aktivointia melkein tunnin, ja lopuksi vielä täyttelemään hiukan lisää lappuja ja rekisteröimään sim-korttini palveluntarjoajan nettisivuille. Onneksi tämä kyseinen työntekijä oli hyvin avulias ja melkeinpä joutui kädestä pitäen auttamaan joka kohdan läpi, koska kaikki oli tietenkin japaniksi. Sim-kortin hommaaminen oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä kyseinen 15gb:n liittymä japanilaisella puhelinnumerolla maksaa kuussa vain 1800 jeniä eli hieman yli 13 euroa ja liittymän voi koska tahansa katkaista palveluntarjoajan nettisivuilla.

Viime viikonloppu oli menoa täynnä kun perjantaina aamupäivän japanintunnin jälkeen menimme käymään outletissa Mitsui Outlet Parkissa, lauantaina kävimme katsomassa Kinkaku-ji-temppelin, ja sunnuntain vietimme Universal Studiossa Osakassa. Kinkaku-ji (tai Rokuon-ji) on yksi Kioton tunnetuimmista nähtävyyksistä, jossa sijaitsee vuonna 1397 rakennettu kultainen paviljonki. Kinkaku-ji toimi alunperin politiikan ja kulttuurin keskuksena, jossa vierailivat niin Japanin keisarit kuin kiinalaisen Ming-dynastian kauppakumppanit. Paikan perustajan kuoltua siitä tuli hänen toiveensa mukaan temppeli, joka toimii nykyään nähtävyytenä ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Sisäänpääsy temppelialueelle maksaa 400 jeniä eli noin 3 euroa. Alue mennään läpi tietyn polun kautta, jonka varrella on niin kultainen paviljonki kuin muita rakennuksia ja luontoa. Itse paviljonkiin ei valitettavasti päässyt sisään. Käppäilykierros kesti ehkä 20-30 minuuttia ja päättyi matkamuistokojujen ja -kauppojen luokse. Ainakin kaikissa isommissa temppeleissä/pyhätöissä näyttäisi aina olevan jonkinlainen mahdollisuus ostaa niistä matkamuistoja mukaan, eikä näytä olevan ollenkaan epätavallista, että niiden joukosta löytyy esimerkiksi Hello Kitty -teemaisia onnenkaluja tai muita koristeita.

Mitsui Outlet Park, jossa kävimme perjantaina. Isossa ulko-ostoskeskuksessa oli useita eri merkkiliikkeiden outlet-myymälöitä.

Outlet sijaitsee Shigassa, Kiotosta itään päin. Sinne on mentävä junalla ja bussilla, ja matkaan meni noin 1,5 tuntia. Kuten kuvasta näkyy, niin outletpuisto on aika lailla keskellä ei mitään.

Olen nähnyt paljon Muumi-aiheisia gashapon-automaatteja. Tässä muutama.

Oli pakko ottaa kuva kun outletista löytyi myös Iittalan myymälä.

Ennen temppelivierailua kävimme lauantaina syömässä tässä Gontaro-nimisessä ravintolassa, joka oli aivan ihanan näköinen niin ulkoa kuin sisältä.

Pieni sisäpiha ravintolan sisällä.

Sisällä syötiin tatamimatolla.

Tilasin ramenia katkaravuilla ja munakas-voi-liemellä.

Pääsylippu Kinkaku-jin temppelialueelle.

Kultainen paviljonki, jonka kaksi ylintä kerrosta on verhoiltu lehtikullalla. Alkuperäinen rakennus paloi tuhopoltossa 1950 ja tämä nykyinen on rekonstruktio vuodelta 1955.

Alueella oli myös muita rakennuksia, joita pystyi ihastelemaan etäältä.

Alueella oli muutama tällainen kivisommittelu, jossa keskellä olevaan kuoppaan sai aidan takaa heittää kolikoita varmaankin taas hyvän onnen toivossa. Yritin muutamalla kolikolla, mutta ne onnet jäivät saamatta. 

Kuten mainittu, tunnetut ja suositut hahmot näkyvät myös temppeleissä aina jollain tapaa.

Temppeleissä/pyhäköissä on usein mahdollisuus ostaa tällainen puulaatta ja kirjoittaa siihen esimerkiksi toive tai rukous. Sitten laatta ripustetaan niille tarkoitettuun telineeseen.  

Kinkaku-jin jälkeen päätimme käppäillä alueella ja törmäsimme tähän Hirano-jinja-pyhäkköön, joka on kuuluisa kirsikankukkapuistaan. Toki nyt kirsikankukkia ei voi enää ihailla.

Sisäalueelle ei enää päässyt, sillä yleensä temppelit ja pyhäköt menevät (muistaakseni) kiinni klo 16 aikaan.

Käppäilyä alueella. Yleisesti ottaen Kioto näyttää joka kaupunginosassa hyvin samanlaiselta eli joko tällaiselta ns. perhelähiöltä tai sitten alla olevassa kuvassa näkyvältä pienemmältä kadulta muutaman kerroksen taloineen. 

Izumiya-supermarket

Kuten mainittu, sunnuntaina suuntasimme ensimmäistä kertaa Osakaan ja siellä Universal Studioon, joka on siis elokuvilla teemoitettu huvipuisto. Toki ainakin tässä Japanin versiossa on myös Mario-teemainen osa sekä joitain animesarjoihin liittyviä laitteita. Matka puistoon oli suhteellisen helppo, sillä Osaka sijaitsee aivan Kioton vieressä ja sinne pääsee noin 40 minuutissa junalla, joka maksaa vain noin 500 jeniä eli 3,70 euroa. Universal Studio Japan sijaitsee kaupungin keskusalueella satamassa, jonne oli matkattava erillisellä paikallisjunalla noin 15 minuutin verran. Sunnuntailipun hinta puistoon oli 8900 jeniä eli 65 euroa. Olin ajatellut, että puistossa ei olisi ihan hirveää tungosta nyt ilman turisteja, mutta näin paljon ihmisiä en ollut vielä aiemmin tällä reissulla nähnyt (paitsi toki Tokiossa). Kaikkiin laitteisiin oli vähintään 40 minuutin jono, pisimpään jonotimme 80 minuuttia (Jurassic Park: The Flying Dinosaur). Muutamaan haikailemaamme laitteeseen oli koko päivän vähintään 120 minuutin jono, joten emme edes ehtineet käydä niissä kun kiersimme ensin kaikki "nopeimmat" laitejonot läpi. Selvästi suosituin laite näytti olevan Attack on Titan -teemainen vuoristorata, jossa oli ihan jäätävä jonotusaika koko päivän.

Karkeasti laskettuna ehdimme siis käydä about puolessa laitteista. Lisäksi meillä meni täysin ohi puiston Super Nintendo World -osa, sillä sinne olisi ilmeisesti pitänyt etukäteen jotenkin rekisteröidä haluttu sisääntuloaika ja kaikki ajat olivat jo täynnä siinä vaiheessa kun yritimme. Jäi siis kyllä hiukan kaivelemaan, että pitäisiköhän käydä puistossa vielä uudestaan, jotta ehtisi kokea loputkin laitteet.

Muuten päivä oli tosi kiva, vaikkakin aika uuvuttava kun paljon aikaa meni vain jonossa seisomiseen, välillä porottavan auringon alla. Ainoa hiukan häiritsevä (mutta ymmärrettävä) ominaisuus laitteissa oli se, että kaikki oli taas jälleen kerran japaniksi. Hiukan katoaa se taika kun esimerkiksi Harry Potter -laitteen hahmot on dubattu japaniksi eikä siis tietenkään ole mitään hajua, että mitä he selittävät ja mikä laitteen juju on. Tämä näkyi varsinkin 4D:llä toimivissa "elokuvalaitteissa" kuten Hunter x Hunter, jossa siis vähän niin kuin katsotaan lyhytelokuva ja itsehän yritin vain arvailla mistä juonessa on kyse. Jostain syystä ainoa laite, jonka juonea tukevissa alkuvideoissa oli englanninkieliset tekstitykset, oli Itse Ilkimys / Minions -teemainen.

Mutta kaikesta huolimatta huvipuistopäivä oli elämys ja oli muutenkin kiva viettää vähän erilainen päivä erilaisessa ympäristössä. Itse rakastan käydä tällaisissa teemapuistoissa, joten kokemus jäi ehdottomasti mieleen yhtenä reissun kohokohdista. Kunpa vain jonot olisivat olleet hiukan lyhyemmät...

Sisäänkäynti Universal Studioon. Mario-teema näkyi vahvasti.

Katotettu katu heti sisäänkäynnin jälkeen. Onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa sisään, sillä olimme ostaneet liput etukäteen, joten sentään itse puistoon pääsi sukkelasti.

Näihin kuviin ei tainnut osua yhtään hauskoja asuja, mutta yllättävän monella kävijällä oli päällään jonkinlaiset (yleensä puistosta ostetut) asut tai vähintään hatut. Selvästi kaveriporukoilla ja pariskunnilla oli aina vaatetus saman teeman, esim. Marion tai Harry Potterin mukaan.

Puisto on jaettu eri osiin, jotka ovat Hollywood, New York, San Francisco, Minion Park, Jurassic Park, Amity Village (kuvassa), WaterWorld, Super Nintendo World, The Wizarding World of Harry Potter, ja Universal Wonderland (lapsille).

Maisemaa Jaws-laitteesta, jossa arvatenkin oltiin veneessä ja haihan sieltä tuli tervehtimään.

Harry Potter -puistoa. Tänne olisi voinut jäädä vaikka kuinka moneksi tunniksi vain nauttimaan tunnelmasta.

Tanssiesitys Liekehtivän Pikarin teemaan.

Hunajaherttua-karkkikaupan sisältä.

Sekon pilailupuoti

Koska aika oli rahaa niin mitään erikoista emme valitettavasti ehtineet käydä syömässä. Tässä teriyaki-kana-pizzapala (900 jeniä eli 6,60 euroa).

Oli kiva olla ihan veden äärellä kun Kiotossa ei siitä oikein pääse nauttimaan.

Varsinkin lapsille tarkoitettu Universal Wonderland oli täynnä Hello Kitty -aiheisia kojuja ja kauppoja. Harmillisesti jostain syystä ne kaikki olivat kiinni.

Kissapariskunta liikenteessä.

Täällä oli vielä pääsiäisteema menossa ja nämä olivatkin oikeastaan ensimmäiset ja todennäköisesti viimeiset pääsiäiskoristeet, jotka tällä reissulla näin.

Myös Minion Parkissa näytti olevan vielä Pääsiäinen.

Puiston edessä olevaa Citywalk-katua illalla.