viikonlopun viihdykkeet

Viime viikonloppu kului mukavan rennosti. Lauantaina olimme työporukalla tuttavan, toisessa firmassa työharjoitteluaan suorittavan suomalaisen tytön syntymäpäivillä. Päivä alkoi tasan kello 13, kun suuntasimme yhdeksän hengen miehityksellä varatulle brunssille Enotecaan - välimerityyliseen viini- ja tapasravintolaan. Tarjolla ei ollut seisovaa pöytää, vaan valitsimme jokainen brunssimenun yhdeksästä vaihtoehdosta oman ateriamme ja hintaan kuului kahvi, tee, limppari tai jokin muu samankaltainen juoma. Hauskaa paikassa oli se, että jokaisen kahden brunssiaterian mukana tuli ilmainen pullo proseccoa. Pääsimme siis kilistelemään päivänsankarille useaan otteeseen.

Ruokien hintataso oli noin 110-150 HK$ ja kaikki tilaukset näyttivät todella herkullisilta. Oma aamiaspizzani (tomaattia, mozzarellaa, makkaraa, pekonia ja kananmunia) oli ihan kunnon pizzan kokoinen ja erinomainen valinta. Oli mukavaa käydä tällaisessa vähän hienommassa paikassa syömässä ja viettämässä aikaa, sillä usein tulee käytyä halvemmissa paikallisissa ravintoloissa tai ostettua hetivalmiita aterioita kaupasta.

Aamupalapizza. Hintaa annoksella oli 138 dollaria.

Illaksi synttärisankari oli järjestänyt karaokehuoneen, jotka ovat hyvin suosittuja Aasiassa. Itse en ollut aiemmin ollut yksityisessä karaokehuoneessa, joten se oli ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka en ole suuri karaoken ystävä. Huoneeseen mahtui hyvin illaksi laajentunut lössimme eli noin 30 ihmistä, ja se piti sisällään seinää pitkin kulkevan sohvan, isoja sohvapöytiä, suuren TV:n ja oman WC-tilan. Lisäksi huoneeseen kuului tietenkin mikit ja karaokelaite, josta biisejä pystyi itse valitsemaan. Tarjolla oli niin tuttuja englanninkielisiä kuin itselle tuntemattomia aasialaisia lauluja. Monet osallistujat innostuivat laulamaan ja suurin osa ainakin hoilasi kertosäkeiden mukana, mikä oli ihan hyvä suoritus ottaen huomioon sen, että iso osa porukasta oli "juroja" suomalaisia ja ruotsalaisia.

Eniten paikassa ihmetytti kuitenkin kiireiset tarjoilijat, jotka tuntuivat lappavan huoneeseen useita koreja hedelmiä, popkornia sekä ranskalaisia, sipulirenkaita ja muita pikaruokatyyppisiä tuotteita ilman, että kukaan niitä olisi tilannut. He eivät myöskään puhuneet kunnolla englantia ja muiden juomien kuin oluen tilaaminen tuntui olevan hankalaa, vaikka seurueessamme oli muutama kiinaa puhuva henkilö. Muutaman epäonnistuneen juomatilauksen (esimerkiksi viinilasin, jossa olikin viiniä vain 1/3 normaalista määrästä) jälkeen päätin luovuttaa suosiolla.

Paikka ei siis tehnyt allekirjoittaneeseen vaikutusta, mutta ehkä karaoken ystäville oma yksityinen huone toisi mukavaa vaihtelua siihen pubissa hoilaamiseen. Biisejä saa valita oman mielen mukaan ja aulasta voi lainata hauskoja eläinpukuja,  joten innokkaimmat laulajat pystyvät laittamaan ihan kunnon shown pystyyn.

----------

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina menimme harjoittelukavereideni kanssa laivalla Cheung Chau -nimiselle saarelle, joka on tunnettu siitä, ettei saarella ole autoja vaan saaren asukkaat (päälle 20 000) liikkuvat paikasta toiseen pyörillä. Ainoat miniautot saarella kuuluvat poliisille, palokunnalle ja sairaalalle. Kalastaja-alusten ja muiden paattien lisäksi saarella oli tosiaan pilvin pimein pyöriä, ja pyöräilijöitä tuli kaduilla vastaan alituiseen. Asukkaiden talot, tavarat ja sunnuntaipäivän pyykit olivat osa katukuvaa, ja ulkona käppäilevä väki oli sekoitus paikallisia saarelaisia ja turisteja.

Näkymää saarelle saavuttaessa.

Pyöriä ja paatteja.

Pääkatua laiturin vieressä.

Eniten yllätyin siitä, että näinkin pienelle kuin noin 2,5 km² kokoiselle saarelle oli rantautunut Hongkongin yleisiä ketjuliikkeitä, kuten 7-Eleven, Watson, Wellcome ja tietenkin taas jälleen kerran McDonald's. Päälaiturilta ja kauppojen kupeesta pääsee kuitenkin nopeasti rauhallisemmille alueille, kuten temppeleihin, rannalle tai luonnon keskelle patikoimaan saaren viidakkoon. Kävimmekin muun muassa katsomassa Pieneksi Kiinan muuriksi kutsutun näköalapaikan, josta toden totta pääsi ihailemaan niin merta kuin saarta ja sen huippuja. Olisimme myös halunneet nähdä suositun Cheung Po Tsain luolan, mutta kello alkoi olla sen verran, että päätimme lähteä takaisin mantereelle syömään. Suunnitelmissa olisi kuitenkin tulla takaisin kyseiselle, tai samankaltaiselle, saarelle piknikille ja auringonottoon, kun lämpimämmät rantasäät saapuvat.

Pak Tai temppeli, yksi vanhimmista temppeleistä Hongkongissa (rakennettu 1783 ja uudestaan 1989).

Rantaa, jota pitkin pääsimme patikointireitille. Vesi on vielä kylmää.

Näköalaa patikoinnilta. Sää näyttää huonommalta kuvassa kuin mitä se oli, sillä päivä oli pilvinen mutta lämmin.

Matkalla ylös.

Pieni Kiinan muuri, joka on saanut nimensä siitä, että kivikaide muistuttaa kyseistä muuria.

Rakennelma, johon ihmiset olivat tuoneet puisia, maalattuja sydämiä ja lukkoja rakkauden symboliksi.