viikon jälkeen
Viikko takana ja Hongkong-elämään alkaa pikkuhiljaa tottua.
Täällä oleminen ei oikeastaan tunnu enää siltä, että olisi lähtenyt lomamatkalle tai muuttanut isoon, pelottavaan ja tuntemattomaan kohteeseen, vaan olo alkaa olla aika normaali ja ympäristö jo jollakin tapaa tuttua. Enemmänkin tuntuu siltä, kuin olisin oleskellut täällä jo kuukauden päivät. Toki vieläkin on ikävä porukoita ja kavereita, mutta nykyaikana on onneksi helppoa ja nopeaa olla WhatsAppin ja muiden viestintävälineiden kautta yhteyksissä. Näin ns. koti-ihmisenä tuntuu, että on aina vähän koti-ikävä, vaikka menossa olisi vain perinteinen lomamatka. Senpä vuoksi pitää vain yrittää ylläpitää positiivista asennetta ja tehdä paljon aktiviteetteja.
Myös asuntolaan ja huoneeseeni olen tottunut yllättävän nopeasti. Eihän tämä mikään palatsi ole, mutta ihan mukiinmenevä nukkumispaikka. Siivoojat siivoavat yleiset tilat säännöllisesti, mikä on plussaa, ja ainakin tähän mennessä kaikki omassa kerroksessani asuvat ihmiset ovat vaikuttaneet ihan ok-tyypeiltä. Koska seinät ovat paperia, voi viereisestä huoneesta helposti kuulla vaikkapa käynnissä olevan leffan äänet, mutta kukaan ei onneksi ole yö- tai aamuaikaan pitänyt konserttia tai päättänyt ruveta hikijumpalle (vielä). Nimestään huolimatta täällä ei kuitenkaan ole sellaista asuntolamaista fiilistä tai ryhmähenkeä, jollaista voisi odottaa tai jollaiseen voi törmätä muissa asuntoloissa. Toki tämäkin riippuu ihmisistä, mutta ainakin omat naapurini pysyttelevät paljon omissa oloissaan tai poissa tiloista.
Viime sunnuntaina menimme työkaverini kanssa Suomen ja Ruotsin kauppakamarien järjestämään Suomi-Ruotsi kisakatsomoon läheiseen The Globe -pubiin. Kyseessä oli siis maiden välinen jääkiekko-ottelu Pyeongchangin olympialaisissa, ja pubi olikin täynnä molempien maiden kannattajia. Joillakin oli jopa pelipaidat päällä ja ruotsalaiset olivat hilanneet seinälle suuren Ruotsin lipun. Idea oli mainio, mutta toteutus oli sen sijaan jäänyt vähän puolitiehen, sillä matsin alettua kävi ilmi, ettei ottelu joko näy ollenkaan Eurosportilla tai pubilla ei ollut kyseistä Eurosport-kanavaa valikoimassaan. Onneksi tuskailun jälkeen netistä löytyi hieman laginen mutta toimiva streami, josta ottelu saatiin katsottua (ruotsalaisella selostuksella).
Valitettavasti Ruotsi voitti Suomen 3-1, mutta tunnelma oli hyvä ja oli mahtavaa päästä kisakatsomoon täälläkin päin maailmaa. Lisäksi tutustuin työkaverini tuttuihin ja muihin suomalaisiin, kuten vaihtareihin ja muutamaan au pairiin. Ilta jatkui porukalla Lan Kwai Fong- eli LKF-alueella, jonne on keskittynyt seudun pubit, baarit ja yökerhot. Täällä ravintoloiden juomat ja drinkit ovat suurin piirtein saman hintaisia kuin Suomessa, mutta baareissa on usein ilmainen sisäänpääsy (ainakin ennen tiettyä kellonaikaa). Päädyimme lopulta käymään muutamassa eri baarissa ja kadullakin oli ihan mukava oleskella, koska öisin on jo suhteellisen lämmin ja musiikki kuuluu yökerhoista kadulle saakka. LKF sijaitsee noin parin kilometrin päässä asuntolastani, joten sieltä on helppo vain kävellä takaisin kun julkiset eivät enää liiku.
Muuten aika on mennyt Hongkongin kaduilla seikkaillessa, puistossa istuessa ja salilla. Otin viikko sitten eli heti tänne saavuttuani salikortin läheiselle utime Fitness -salille, sillä en halunnut lopettaa viideksi kuukaudeksi saliharrastustani. Sali ei ole kovin suuri, mutta siisti ja sieltä löytyvät tarvitsemani laitteet, ja se sijaitsee vain 100 metrin päässä asuntolasta. Salikortin kuukausihinta on HK$ 599 eli noin 63 euroa, ja jäsenyyden voi lopettaa koska tahansa.
Parasta salilla on kuitenkin sen todella siistit suihkutilat, jotka asuntolan suihkuihin verrattuna ovat suoraan seitsemännestä taivaasta. Peseytymistilaa on riittävästi ja kuuman veden keskenloppumisvaaraa ei ole, joten käyn siellä ihan mielelläni aina kun mahdollista. Täällä ei siis ainakaan tule keksittyä tekosyitä olla menemättä salille.
Täällä oleminen ei oikeastaan tunnu enää siltä, että olisi lähtenyt lomamatkalle tai muuttanut isoon, pelottavaan ja tuntemattomaan kohteeseen, vaan olo alkaa olla aika normaali ja ympäristö jo jollakin tapaa tuttua. Enemmänkin tuntuu siltä, kuin olisin oleskellut täällä jo kuukauden päivät. Toki vieläkin on ikävä porukoita ja kavereita, mutta nykyaikana on onneksi helppoa ja nopeaa olla WhatsAppin ja muiden viestintävälineiden kautta yhteyksissä. Näin ns. koti-ihmisenä tuntuu, että on aina vähän koti-ikävä, vaikka menossa olisi vain perinteinen lomamatka. Senpä vuoksi pitää vain yrittää ylläpitää positiivista asennetta ja tehdä paljon aktiviteetteja.
Myös asuntolaan ja huoneeseeni olen tottunut yllättävän nopeasti. Eihän tämä mikään palatsi ole, mutta ihan mukiinmenevä nukkumispaikka. Siivoojat siivoavat yleiset tilat säännöllisesti, mikä on plussaa, ja ainakin tähän mennessä kaikki omassa kerroksessani asuvat ihmiset ovat vaikuttaneet ihan ok-tyypeiltä. Koska seinät ovat paperia, voi viereisestä huoneesta helposti kuulla vaikkapa käynnissä olevan leffan äänet, mutta kukaan ei onneksi ole yö- tai aamuaikaan pitänyt konserttia tai päättänyt ruveta hikijumpalle (vielä). Nimestään huolimatta täällä ei kuitenkaan ole sellaista asuntolamaista fiilistä tai ryhmähenkeä, jollaista voisi odottaa tai jollaiseen voi törmätä muissa asuntoloissa. Toki tämäkin riippuu ihmisistä, mutta ainakin omat naapurini pysyttelevät paljon omissa oloissaan tai poissa tiloista.
 |
| Näkymät asuntolan rooftopilta. Rakennukset ja vastaranta ovat itse asiassa paljon lähempänä kuin kuvat antavat ymmärtää. |
Viime sunnuntaina menimme työkaverini kanssa Suomen ja Ruotsin kauppakamarien järjestämään Suomi-Ruotsi kisakatsomoon läheiseen The Globe -pubiin. Kyseessä oli siis maiden välinen jääkiekko-ottelu Pyeongchangin olympialaisissa, ja pubi olikin täynnä molempien maiden kannattajia. Joillakin oli jopa pelipaidat päällä ja ruotsalaiset olivat hilanneet seinälle suuren Ruotsin lipun. Idea oli mainio, mutta toteutus oli sen sijaan jäänyt vähän puolitiehen, sillä matsin alettua kävi ilmi, ettei ottelu joko näy ollenkaan Eurosportilla tai pubilla ei ollut kyseistä Eurosport-kanavaa valikoimassaan. Onneksi tuskailun jälkeen netistä löytyi hieman laginen mutta toimiva streami, josta ottelu saatiin katsottua (ruotsalaisella selostuksella).
Valitettavasti Ruotsi voitti Suomen 3-1, mutta tunnelma oli hyvä ja oli mahtavaa päästä kisakatsomoon täälläkin päin maailmaa. Lisäksi tutustuin työkaverini tuttuihin ja muihin suomalaisiin, kuten vaihtareihin ja muutamaan au pairiin. Ilta jatkui porukalla Lan Kwai Fong- eli LKF-alueella, jonne on keskittynyt seudun pubit, baarit ja yökerhot. Täällä ravintoloiden juomat ja drinkit ovat suurin piirtein saman hintaisia kuin Suomessa, mutta baareissa on usein ilmainen sisäänpääsy (ainakin ennen tiettyä kellonaikaa). Päädyimme lopulta käymään muutamassa eri baarissa ja kadullakin oli ihan mukava oleskella, koska öisin on jo suhteellisen lämmin ja musiikki kuuluu yökerhoista kadulle saakka. LKF sijaitsee noin parin kilometrin päässä asuntolastani, joten sieltä on helppo vain kävellä takaisin kun julkiset eivät enää liiku.
 |
| Katsomon kostuketta. |
Parasta salilla on kuitenkin sen todella siistit suihkutilat, jotka asuntolan suihkuihin verrattuna ovat suoraan seitsemännestä taivaasta. Peseytymistilaa on riittävästi ja kuuman veden keskenloppumisvaaraa ei ole, joten käyn siellä ihan mielelläni aina kun mahdollista. Täällä ei siis ainakaan tule keksittyä tekosyitä olla menemättä salille.
Kommentit
Lähetä kommentti