puoliväli ylitetty

Yli puolivälissä ollaan. Hassua ajatella, että olen ollut nyt Japanissa vain kaksi kuukautta - tuntuu kuin matkaa takana olisi enemmän. Jäljellä oleva vajaa kaksi kuukautta tuntuukin jo ihan loppusuoralta, sillä eihän tässä ole enää kuin kahdeksan viikonloppua jäljellä (ja viimeinen niistä menee todennäköisesti kämpän siivoamiseen ja poismuuttamiseen). Koti-ihmisenä odotan jo hiukan kotiinpaluuta, mutta samaan aikaan jäljellä oleva aika tuntuu suhteellisen lyhyeltä ja tiedän, että se tulee menemään hujauksessa ohi. Eli nyt pitää nauttia vielä kun voi.

Nyt kun tässä on vietetty pari kuukautta Japani-elämää, niin ajattelin listata joitain enemmän tai vähemmän erikoisia huomioita arkiasioista täällä Kiotossa/Japanissa. Osasta olen varmaankin maininnut jo, mutta tässä myös ne uusintana:

- Kukaan ei kävele punaisia päin, vaikka kyseessä olisi pieni tie ja autoja ei näy mailla halmeilla.

- Käteisen käyttäminen on normaalia ja esimerkiksi kaupoissa saattaa olla kassalla laite, johon kolikot voi kerralla pudottaa ja kassa osaa vähentää ne summasta pois. Kolikoita saa kannella urakalla, sillä pienin kolikko on 1 jeni (0,0073€) ja suurin 500 jeniä (3,66€). Pienimpiä kolikoita olen jättänyt temppeleihin. 100 jenin kolikoita kannattaa säästää, sillä niitä voi käyttää gashapon-automaatteihin. Itse olen nyt maksanut kortilla aina kun mahdollista ja käteistä käyttänyt silloin kun kortilla maksaminen ei onnistu, esim. pienemmissä ravintoloissa, joissain kaupoissa ja metrokortin lataamisessa.

- Yleisesti ottaen julkiset vessat ovat todella siistejä. Hyvin usein vessanpöntöt vetävät itse itsensä ja välillä kopissa alkaa automaattisesti kuulua jotain vessaääniä peittävää ääntä, kuten veden lorinaa. Joskus jopa pöntön kansi tai istuinosa avaa ja sulkee itsensä automaattisesti. Jostain syystä vessoissa - mukaan lukien esimerkiksi yliopistoni vessat - ei ole koskaan käsipaperia tai kuivuria (tai se on koronan takia pois käytöstä). Tämän takia olen alkanut pitää pientä käsipyyhettä aina mukana laukussa.

- Ainakin Suomeen verrattuna on erikoista, että pikkukaupoissa kuten 7-Elevenissä ja FamilyMartissa on yleensä (hyvin siistit) vessat.

- Kuten Hongkongissa niin täälläkin muovin kulutus on huipussaan. Esimerkiksi monissa ruokapakkauksissa on sisällä olevat asiat, kuten keksit, paketoitu vielä omiin, yksittäisiin muovipaketteihin. Yhtäkään paperipilliä en ole vielä nähnyt.

- Sateenvarjot ovat kova sana ja melkein kaikilla on samanlainen sateenvarjo: sellainen pitkä ja läpinäkyvä. Varmaankin sen takia, että niitä saa halvalla kaikista kaupoista. Itsekin ostin sellaisen kun unohdin oman sateenvarjoni taksiin. Rakennusten ja kauppojen edessä on yleensä aina sateenvarjoteline ja/tai laite, josta saa muovipussin märälle sateenvarjolle. Auringonpaisteella päivänvarjojen käyttäminen on yleistä.

- Tästä olen valittanut aiemminkin, mutta roskiksia ei tosiaan ole missään. Ainoat paikat, joista sellaisen voi löytää, ovat lähikaupat tai asemat. Tämä on varmaankin ärsyttävin arkiasia, johon olen täällä Japanissa törmännyt.

- Kunnollista mustaa hiusväriä on vaikea löytää. Ehkäpä sille ei ole täällä niin tarvetta, mutta silti on hiukan outoa, että tarjolla näyttää yleensä olevan vain erilaisia ruskeita ja vaalentavia väriä. Kokeilin yhtä yksittäistä mustaa hiusväriä, mutta väri alkoi kadota parin hiuspesun jälkeen.

- Pieniä, lyhyitä maanjäristyksiä pääsee tuntemaan melkeinpä viikottain. Tai näin minulle on kerrottu. Jostain syystä olen itse tuntenut sellaisen vain kerran ja kuullut järistyksistä muilta vaihtareilta.

- Koulussa tunnilla nukkuminen on ihan ok ja välillä näenkin luokkalaisiani pää pöytään painettuna. Kuulemma nukkuvaa henkilöä pidetään ahkerana, sillä sen katsotaan osoittavan, että hän on paiskinut paljon töitä väsymiseen asti. Esimerkiksi yliopistollani näkee yleisissä tiloissa usein opiskelijoita nukahtaneina läppäreidensä tai tablettiensa eteen.

- Syömistä kävellessä pidetään epäkohteliaana.

- Julkisissa kulkupeleissä on yleensä kyltit tai kuulutukset, joissa pyydetään pitämään puhelin äänettömällä, olemaan puhumatta puhelimeen ja mahdollisuuksien mukaan myös ylipäätään olemaan hiljaa. Viimeisin ei toki ole niin veteen piirretty sääntö. 

- Junissa (ainakin Tokiossa ja Osakassa) on usein naisille omia vaunuja, sillä seksuaalinen ahdistelu on valitettavasti yleistä. Lisäksi esimerkiksi liukuportaissa saattaa olla varoituskyltit hameen alta salakuvaamisesta. Salakuvauksen takia Japanissa myytävistä puhelimista ei saa kameraääntä pois vaikka puhelin olisi muuten hiljennetty.

Viime lauantaina saimme hiukan maisemanvaihdosta kun suuntasimme porukalla Osakaan. Kuten olen aiemmin maininnut, niin matka sinne kestää junalla tosiaan about tunnin ja maksaa noin 500 jeniä. En oikein tiennyt mitä Osakassa kannattaisi käydä katsomassa, joten googlasin suosituimpia nähtävyyksiä ja sen pohjalta vierailimme kaupungin keskellä sijaitsevassa Osaka Castle Parkissa. Se on kaupungin toiseksi suurin puisto ja alueelta löytyy niin historiallinen Osakan linnatorni kuin urheilukenttiä, ulkoilmateattereita ja muita rakennuksia. Puistoalueelle pääsee ilmaiseksi, mutta itse linnatorniin sisäänpääsy maksaa 600 jeniä eli 4,40 euroa. Kahdeksankerroksisen tornin sisällä on museo, joka esittelee linnan historiaa ja klaanien sotaa. Ylimmässä kerroksessa sijaitsee näköalatasanne.

Sanoisin, että Castle Park on ihan ok nähtävyys, mutta ei mitenkään kovin säväyttävä kokemus. Mielestäni puistoalue on paljon kivempi kuin linnatorni itsessään, ja alueella näytti kulkevan niin vallihautaa kiertävä vene kuin sellainen pieni pyörillä kulkeva juna. Jos on erityisen kiinnostunut linnan ja alueen historiasta niin museo on varmasti antoisa kokemus. Valitettavasti sisältä se on modernisoitu eli rakennus ei näytä historialliselta linnalta sisäpuolelta. Tulipahan ainakin käytyä katsomassa kyseinen paikka.

Castle Parkin jälkeen suuntasimme Osakan keskustaan kuuluisalle Minami-alueelle. Siellä käppäillessä tuntui kuin olisi siirtynyt taas uuteen ulottuvuuteen ja Kioton rauhallisista kaduista oli enää vain muisto jäljellä. Ainakin Dotonbori-katu valoineen, ravintoloineen ja matkamuistomyymälöineen muistutti teemapuistoa. Meren vieressä sijaitseva Osaka on tunnettu mustekaloista ja se näkyi vahvasti niin tarjolla olevassa ruoassa kuin katukaupoissa myytävissä pehmoleluissa ja muissa tavaroissa. Ihmisiä oli oletettavasti kaduilla paljon enemmän kuin Kiotossa ja ainakin näin lauantai-iltana meno näytti olevan jopa hiukan sekavaa. Selvästi keskustan kadut olivat myös törkyisempiä (myös Tokioon verrattuna) ja kuulin vessaa etsineeltä vaihtarikaveriltani, että muutama eri julkinen vessa oli inhottavassa kunnossa. Kuulemma joku oli lukittautunut toiseen oksentamaan ja toiseen oli jostain syystä kokoontunut tupakkarinki savulle.

Ilta jatkui Osakan yöelämään, koska miksi maksaa hotellista kun aamujunaa voi odottaa klubillakin. Takaisinpaluumatka menikin sitten nukkuessa. Onneksi meidän pysäkki Kiotossa on päätepysäkki, joten ainakaan ei ollut vaaraa löytää itseään jostain hornan tuutista. Tunnetusti allekirjoittaneelle on tapahtunut tämä Suomessa vähän liian monta kertaa. Kämpillä taisimme olla joskus seitsemän maissa aamulla, mikä on oikeastaan yllättävän hyvin ottaen huomioon sen, että yö vietettiin eri kaupungissa.

Ajattelin kyllä käydä Osakassa vielä uudestaan, sillä sinne pääsee tästä Kiotosta niin helposti ja olisi kiva viettää hieman enemmän aikaa Osakan keskustassa sekä esimerkiksi käydä siellä kaupoilla. Muutenkin oli ihan hauska päästä vähän erilaiseen ympäristöön hetkeksi, kun Kiotossa (ja varsinkin täällä pohjois-Kiotossa) on niin rauhallista ja ns. hiljaista. Heti kun lähtee jonnekin vähän kauemmas kotoa niin saa paremmin lomafiiliksestä kiinni.

Perjantaina kävimme syömässä tässä Cafe Sarasassa, joka on perustettu entiseen sentorakennukseen. Sento toimi vuosina 1930-1999.

Sisällä ravintolassa.

Tilasin annoksen, johon kuului friteerattua possua ja katkaravunpyrstöjä, spagettia, omeletti ja sen alla riisiä. En muista paljonko tästä maksoin, mutta varmaankin päälle 1000 jeniä.

Jotain japanilaisia rahoja, kuten 10 000 jenin (73€) ja 1000 jenin (7,30€) setelit. Kuvassa olevat kolikot ovat 500 jeniä (3,66€), 100 jeniä (0,73€), 50 jeniä (0,36€), 10 jeniä (0,073€), 5 jeniä (0,036€) ja 1 jeni (0,0073€).

Junassa matkalla Osakaan.

Vallihautaa Castle Parkin ympärillä. 

Kuvassa puun takana Osakan linnatorni.

Osakan linnaa alettiin rakentamaan vuonna 1583, kunnes se tuhottiin vuonna 1615. Linna uudelleenrakennettiin 1620-luvulla, mutta linnatorni paloi salamaniskusta vuonna 1665. Tämä nykyinen torni on rakennettu 1931 ja kunnostettu 1997.

Näkymää ympäröivään kaupunkiin tornin ylimmästä kerroksesta.

Linnatornin vieressä sijaitseva rakennus, jonka sisällä oli erilaisia matkamuistomyymälöitä ja kahviloita.

Conan on täällä iso juttu tällä hetkellä ja yksi rakennuksen myymälöistä oli pyhitetty pelkästään Conan-tavaroille.

Osakan keskustaa.

Ebisu-sillan näkymää tässä ja alla olevassa kuvassa. Alueella on paljon kauppoja ja ravintoloita.

Pokémon-kahvilan mainosikkuna.

Osakassa on suosittua syödä okonomiyakia eli yleisesti sanottuna ruokaa pannukakkumaisesti paistettuna. Näin meren äärellä kaikenlaiset meren antimet ovat suosittuja ainesosia. Tässä ravintolassa paistossa oleviin ruokiin ei saanut itse koskea vaan tarjoilija kävi aina pöydässämme kääntämässä niitä ja lopuksi lisäämässä kastikkeet ja muut härpäkkeet niiden päälle. Hyvää oli!

Osaka on tunnettu takoyakista eli grillatusta mustekalasta taikinapallon sisällä. Muistaakseni ravintola nimitti näitä samankaltaisella nimellä, joten en ole varma oliko kyseessä hiukan eri tuote, mutta ainakin mustekalaa oli sisällä. Pallurat maistuivat aikalailla ei-miltään.