sitä hyvää part 2

Huh huh, enää viikko jäljellä ja koti-Suomi kutsuu. Fiilikset ovat aika epätodelliset kun toisaalta näin pitkän ajan jälkeen kotiinpaluu tuntuu hassulta ajatukselta, ja toisaalta ei malttaisi odottaa ensi viikon keskiviikkoa. Nyt kun lähtö on lähellä alkaa se pieni kiirus nostaa päätään, varsinkin ruokapaikkojen suhteen kun olisi vielä niin monta paikkaa, jossa haluaisi käydä joko ensimmäisen, toisen tai miljoonannen kerran. Lähden täältä kaverini kanssa samaan aikaan ja olemmekin yhdessä jo tehneet tarkan, erittäin hierarkkisen ja moneen kertaan katsastetun listan kaikista pakko-päästä-ruokapaikoista. Prioriteetit ovat siis kunnossa.

Lueskelin tässä aiempaa ruokapostaustani neljän kuukauden takaa eikä sen osalta juuri mikään ole muuttunut. Kaupat ovat edelleen pieniä, vihreää teetä löytyy kaikesta, nuudelihyllyt notkuvat nuudeleita, ja vesi tarjoillaan kiehuvana vaikka ulkona on +35 astetta lämmintä. Karkit eivät mielestäni edelleenkään vedä vertoja suomalaisiin makeisiin, mutta toki niidenkin seasta on tullut löydettyä hyviä yksilöitä. Erikoisemmissa herkuissa olen tykästynyt erityisesti japanilaisiin dorayaki-pannukakkuihin, joissa kahden pyöreän pannukakun väliin on lisätty punapaputahnaa. Näitä myydään melkeinpä kaikkialla, ja muutenkin punapaputahnaa käytetään hyvin usein juuri täytteenä, varsinkin pullissa ja leivissä. Ruoan puolesta dorayakia jään kaipaamaan varmaankin eniten.

Näin mangan ja animen kuluttajana hauskaa on ollut myös päästä viimein maistelemaan erilaisia ruokia ja herkkuja (kuten juuri dorayakia), joita näissä japanilaisissa sarjakuvissa ja sarjoissa syödään. Jotenkin ne piirretyt ruoat näyttävät aina todella herkullisilta, ja viimeinkin olen itse päässyt testaamaan muun muassa ramenia, dangoja, daifukuja, anpaneja, onigirejä, sekä erilaisia ruokia riiseistä nuudeleihin. Suosikiksi on kuitenkin jäänyt täältä löytämäni vietnamilainen keittiö ja sen raikkaat maut ja ainekset.

Yritin miettiä mikä ruoka olisi hirveintä, mitä täällä olen maistanut, mutta näin äkkiseltään mieleen ei pomppaa oikein mitään järin kamalaa. Ehkä se manner-Kiinassa syömäni mikä-lie-kalasoppa oli kaikista "mielenkiintoisin" makuelämys, jota en tilaisi uudestaan. Toinen ei-niin-ihana kokeilu oli kuivattu duriohedelmä, joiden kysyntää ja tarjontaa riittää hedelmän järkyttävästä hajusta huolimatta. Pakkohan sellaista oli sitten mennä kokeilemaan, mutta en söisi toiste.

Vasta kun porukat olivat täällä käymässä, havahduin siihen etteivät kaikki uuden ympäristön hajut ja saasteisempi ilma ole enää pitkiin aikoihin tuntuneet nenässä. Muistan kun tulin Hongkongiin ja kaikki hajut, varsinkin kadulla, olivat paljon voimakkaampia ja epämiellyttävempiä. Pikkuhiljaa niihin tottui ja lopulta asian unohti, ennen kuin vierailijat kommentoivat katujen, ruokien, mausteiden, ja kaiken muunkin ihania aromeja, mihin itse oli todettava etten haista mitään erikoista. Kaikkeen siis tottuu, ennemmin tai myöhemmin, vaikkakin kuivattuihin mereneläviin erikoistuneisiin putiikkeihin en vieläkään astuisi sisään.    

Reissu on ruokailun puolesta ollut erittäin avartava ja varmasti nyt Suomessakin tulee enemmän syötyä aasialaista ruokaa sekä kokeiltua uusia yhdistelmiä. Toki suomalainen ruoka on pian tervetullut tuttavuus ja innolla odotan varsinkin ruisleipää sekä kotona keitettyä kahvia.

Tässä lopuksi pieni kuvaparaati erilaisista ruoista ja herkuista, joita on joko tullut syötyä tai vain bongailtua matkan varrelta.

Kadulla myynnissä olevia kuivattuja mereneläviä.

Näiden ihanuuksien vierestä saa joka aamu kävellä metroon.

Kuivatussessiot menossa. Harva se päivä näkee näitä herkkuja yksin kadulla auringon alla, kun joku on jättänyt saaliinsa milloin mihinkin rapsakoitumaan.

Vietnamilaista salaattia revityllä kanalla.

Vietnamilaisen äärellä. Kyseisestä paikasta saa hauskoja ja virkistäviä vesimeloni- & kookosjuomia.

Vasemmalla korealaisen keittön sapuskaa, oikealla vietnamilaista.

Japanilaista ramenia.

Dim sumia erilaisten riisikuppien, -kääryleiden, kasvispullien ja korealaisten suolakurkkujen muodossa.

Vasemmalla japanilaisen Shirokuma Curry -ravintolan lohta kaalin ja riisin kanssa. Oikealla erittäin hyvää mutta tulista intialaista.

Aivan järkyttäviä, kuivattuja duriohedelmänpaloja pussissa. Oikealla on japanilaisesta taiyakista eli kalan muotoisesta leivonnaisesta tehty vohveli-karkkiversio.

Työpäivän lounaita eli sushia ja onigirejä. Onigiri on japanilainen riisipallo, joka on kääritty merilevään ja jonka sisässä voi olla esimerkiksi lohta tai muuta suolaista.

Japanilaisia omenoita hienossa kantopussissa.

Veggi Monsterin mustia, vegaanisia hampurilaisia. Yksi parhaimmista burgereista, jota olen koskaan maistanut.

Hongkongiin avattiin huhtikuussa sen ensimmäinen Shake Shack, ja vaikka kävimme taktisesti testaamassa paikan kehutut hampparit vasta kuukauden jälkeen avaamisesta, saimme silti jonottaa 1,5 tuntia. Mutta hyvää oli.

Muutamia aamupalakokeiluja; vasemmalla nai wong bao eli höyrystettyjä pullia makealla, oranssilla täytteellä, ja oikealla cha siu bao eli bbq-maustetulla possulla täytettyjä pullia. Makeista pullista en hirveästi välittänyt mutta nämä jälkimmäiset ovat yllättävän hyviä.

Asuntolan lähellä sijaitsevan vegaanikahvila LN Fortunaten luomuksia. Vasemmalla toisen kahvin ja muffinin makuna on matcha eli vihreä tee.

Leipomoita ja konditorioita on vastassa joka kadunkulmassa ja kaikilla metroasemilla. Kakut ovat mitä mielikuvituksellisimpia ja esittävät yleensä erilaisia hahmoja, esimerkiksi Disneyn elokuvista tai Sanrion tuoteperheestä. Näin uuden Ihmeperhe-elokuvan alla se on ollut koristusteemana kova sana.

Söpö Little Twin Stars -kakku ja vihreitä matcha-pullia punapaputahnatäytteellä.

Erilaisia tuulihattuja. Totta kai makuvaihtoehdoista löytyvät niin matcha kuin punapaputahna.

Leipomon tuotteita. Leivät ja pullat ovat yleensä niin kutsuttua höttöä eivätkä oikein maistu miltään, ainakaan suomalaisiin pulliin verrattuna.

Aiemmin hehkuttamani dorayaki-pannukakku. Vasemmalla taas jotain minulle vieraita, vihreitä "pandan"-kakkupaloja.

Ensimmäiset ja ainoat löytämäni Fazerin Muumi-keksit. Japanilaisia Muumi-keksejä ja -karkkeja löytyy sitten senkin edestä, kuten vaaleansininen pakkaus vasemmalla.

Näin Oreo-keksien ystävänä kaupoista on tullut bongailtuja erilaisia Oreo-erikoisuuksia, kuten vasemman kuvan soft caket ja oikealla näkyvä jäätelömaku (joka muistutti enemmänkin mustikkaa). 

Mochi-jäätelöä eli jäätelöä riisistä valmistetun mochi-kuoren sisällä. Todella omituinen yhdistelmä ja päädyinkin lopulta kaapimaan pelkän jäätelön ulos kuoren sisältä.

Karkit täällä ovat pääasiallisesti japanilaisia tai korealaisia. Vasemalla on varsinkin Japanissa super suosittuja Kit Kateja ja niiden outoja makuja, kuten wasabi, sake ja violetti bataatti.

Yksinäinen Fazerin Geisha-patukka ja söpöjä limpparipulloja.

Kirkkaan väristä teetä ja lattea. Koska miksi ei. Kauppoihin saapui juuri kirkas Coca-Cola, joka maistuu enemmänkin hieman Cokiksen makuiselta Spriteltä.