se on vain kulttuurikysymys

Näin melkein muutaman kuukauden Hongkong-elämän jälkeen paikallista kulttuuria ja tapoja on päässyt tutkiskelemaan enemmän tai vähemmän lähietäisyydeltä. Asuntolaan majoittuneena minulta toki puuttuu se paras tapa tutustua hongkongilaisten elämään, eli paikallisen luona asuminen, mutta olen silti ehtinyt panna merkille erilaisia kulttuurieroja niin harjoittelupaikalla kuin julkisissa paikoissa. Jotkin seikat ovat saattaneet jo tulla esille aiemmissa teksteissä, mutta tässäpä hieman tekstiä siitä, millaisiin tapoihin ja asioihiin olen täällä kiinnittänyt huomiota.

Hongkong on täynnä niin isoja kuin pieniä ja todella viehättäviä puistoja.

Kenties kaikista ei-niin-yllättävin seikka paikallisissa on työorientoituneisuus. Ihmiset tekevät pitempiä päiviä kuin Suomessa ja muutenkin elämä saattaa helposti pyöriä ainoastaan työn ympärillä. Hieman stereotyyppistä, mutta monen kohdalla totta on se, että vanhemmat odottavat lastensa menestyvän, saavan hyviä arvosanoja ja kipuavan urallaan korkealle. Välillä tekee ihan pahaa ajatella kuinka pitkiä päiviä jotkin kanssani samassa rakennuksessa työskentelevät paikalliset tekevät, sillä he ovat siellä jo työn touhussa kun aamulla tulen ja edelleen töissä kun illalla lähden. Siltikin he jaksavat aina vilkuttaa iloisesta ja toivottaa hyvät huomenet sekä heipat. Harjoittelupaikassani työskentelevät paikalliset tekevät 9 tunnin päiviä (ja joskus pidempiäkin) ja pitävät tunnin ruokatauon, jolloin he nukkuvat päät nojaten työpöytiin. Itse aina ihmettelen miten he pystyvät nukkumaan työpaikalla, mutta mikäs siinä jos unenlahjat venyvät moiseen touhuun.

Valitettavasti olen myös kuullut, että monet pitkiä päiviä paiskovat ihmiset käyttävät täällä huumeita jaksaakseen päivästä toiseen, mikä on sinänsä yllättävää, sillä Hongkongissa on todella raskaat tuomiot huumeisiin liittyen. Juuri toissapäivänä olin ulkona suositulla LKF-baarialueella ja kaduilla tuli välillä vastaan ainakin 20-päinen poliisilauma, joka näytti tekevän ratsioita baareihin. Tästä huolimatta Hongkong on todella turvallinen paikka ja kaduilla voi hyvin kävellä yksin pimeän tullenkin.

Toinen hyvin näkyvä piirre paikallisissa on tietyt tavat, jotka länsimaalaisen näkökulmasta saattavat olla häiritseviä tai jopa ällöttäviä. Näihin kuuluu muun muassa ruuan syöminen kuuluvasti (hörppiminen ja maiskutus) sekä avoin röyhtäily ja muut epämiellyttävät ääntelyt. Kuitenkin yskiminen, varsinkin metrossa, saa usein tuimia katseita puoleensa, sillä työorientoituneet paikalliset eivät tietenkään halua saada minkäänlaista tartuntaa, tulla kipeiksi ja joutua ottamaan sairaslomaa. Tämän (sekä saastuneen ilman) takia monet käyttävät suumaskeja suojatakseen sekä itsensä että ympärillä olevat ihmiset.

Vessakulttuuri täällä on yksi ainakin itseäni aluksi eniten järkyttänyt asia. Monissa julkisissa vessoissa on normaalien vessanpönttöjen lisäksi tai sijasta ne kuuluisat reiät lattiassa, eli kävijä siis tekee tarpeensa kyykkäilen lattiassa olevan reiän päällä. Länsimaalaiselle tällainen vessaistunto kuulostaa todella oudolta, mutta loppujen lopuksi muutaman kokeilukerran jälkeen olen sitä mieltä, että kun kyseessä on julkinen, ei-niin-siisti paikka, reikävessa on paljon hygieenisempi ja joskus jopa miellyttävämpi vaihtoehto kuin perinteinen ratkaisu. Jostain syystä jotkut paikalliset nimittäin tykkäävät kyykkiä vessassa ja normaalit vessanpöntöt saattavat olla järkyttävässä kunnossa, kun istuimella on selvät kengänjäljet ja keltaista tavaraa on joka paikassa. Niinpä julkiseen vessaan meno on aina vähän arpapeliä ja vessan kunto (sekä mahdollisesti jonkun mukaan lähtenyt paperin tilanne) on hyvä tarkistaa ennen itse toimintaa.

Reikävessa

Mielestäni yksi hauskimmista seikoista täällä on monien tuttujen hahmojen näkyminen katukuvassa. Ihmisillä, niin vanhoilla kuin nuorilla, saattaa usein olla esimerkiksi Hello Kitty-, Pokemon- tai Disney-vaatteita ja -asusteita. Muuten normaalisti pukeutuneella vanhalla miehellä voi olla kädessään söpö Rilakkuma-laukku tai päässään Totoro-hattu. Japanilaiset hahmot seikkailevat niin ruokapakkauksissa, autojen kyljissä, rakennuksissa kuin kaikenlaisissa tavaroissa meikeistä työkaluihin. Näin suomalaisena on hauska pongailla myös suosittuja Muumi-hahmoja ihmisten päältä sekä kauppojen tavaroista.

Vasemmalla Angry Birds -pähkinöitä ja oikealla My Melody -rakennelma keskellä betoniviidakkoa.

Muumi-tavaraa myynnissä.

Japanilainen anime-/mangasarja One Piece -installaatio kauppakeskuksessa.

Ja tietysti läsnä on myös paikalliseen uskontoon/uskontoihin sekä uskomuksiin liittyvät tavat ja esineet. Suosittuja, onneen ja menestykseen liittyviä värejä, punaista ja kultaista, voi nähdä joka paikassa; temppeleitä löytyy sieltä täältä ja joka saarella tuntuu olevan ainakin yksi ellei useampi; rakennuksiin on upotettu katutasolle pieniä pyhättöjä, ja kauppojen ikkunoita koristavat maneki-nekot eli onnenkissat, jotka symboloivat vaurautta ja liiketoiminnan suojelemista, ja kutsuvat heiluttavilla etutassuillaan asiakkaat sisään liikkeeseen. Huonon onnen symbolina taas pidetään numero neljää, sillä ääneen lausuttaessa se muistuttaa sanaa "kuolema". Niinpä joistakin rakennuksista saattaa uupua kaikki numeron neljä sisältävät kerrokset ja jopa asunnot.

Maneki-neko-kissoja kaupan ikkunassa ja oikealla rakennuksen hissi, josta voi huomata että neloskerroksia ei ole ollenkaan.

Pieni pyhättö.

Tällaisista eroavaisuuksista saisi varmasti kirjoitettua vaikka kuinka paljon lisää ja ehkäpä tulenkin listaamaan näitä asioita vielä toisen blogikirjoituksen verran. Tässä ovat nyt kuitenkin päällimmäiset seikat, jotka tulivat mieleeni. Meillä on täällä pääsiäisloma menossa, eli vapaata on perjantaista maanantaihin, ja ohjelmassa on ollut niin saariseikkailuja, auringossa lököttelyä sekä iltahuveja. Mukava taas vaihteeksi viettää hieman pitempi viikonloppu ja päästä minilomailemaan rennolla otteella.