Mereltä vuorenhuipulle

Nyt viikonloppuna jouduimme sanomaan hyvästit taas kolmelle täällä tapaamilleni suomalaisille kavereilleni - yksi harjoittelija ja kaksi au pairia - jotka tämän viikon aikana itse kukin joko palaavat Suomeen tai jatkavat matkaa muualle Aasiaan. On taas outoa ajatella, ettei heidän kanssaan tule enää tuttuun tapaan hengattua täällä Hongkongissa. Onneksi kaikki ryhmämme jäsenet ovat jo innokkaasti lupautuneet jälleennäkemiseen Suomen päädyssä, ja uusia harjoittelijoita & muita matkaajia tulee jatkuvasti Hongkongiin, joten uusiin ihmisiin tutustumista ei voi välttää.

Näin kotiin palaavien viimeisenä viikonloppuna tuli sitten tehtyä yhtä ja toista. Perjantaina pääsimme viimein kokemaan veneajelun Hongkongin lähivesistöissä. Paikallinen tuttuni järjesti kyseisen veneretken ja itse vene sekä sen kippari saatiin lainaksi hänen ystävänsä firmasta, joten meidän ei iloksemme tarvinnut maksaa veneilystä mitään. Rahaa paloi ainoastaan veneelle haettuihin pizzoihin, joiden hinnaksi tuli 150 HK$ per nokka. Ei siis todellakaan paha hinta useasta pizzapalasta ja päälle kolmen tunnin ajelusta.

Vene lähti Centralin satamasta vaille klo 20, kiersi Hongkongin saarta ja palasi satamaan klo 23 maissa. 15 hengen seurueemme mahtui loistavasti veneeseen, jossa oli kaksi kerrosta (sekä alakerta kannen alla vessoineen), paljon istumatilaa, valtava pöytä pizzoille, pehmustettu loikoilupaikka sekä mahdollisuus soittaa kaiuttimista omaa musiikkia. Tunnelma oli erittäin hyvä, pizzaa riitti yllin kyllin kaikille ja osallistujat olivat tietenkin tuoneet myös omia virvokkeita mukanaan. Kaikkia en alun perin tuntenut, ja pian kävi ilmi, että seurueemme koostui karkeasti kahdesta ryhmästä: suomalaisista ja lakimiehistä. Vene oli siis lainassa joltakin lakifirmalta, ja miltei kaikki ei-suomalaiset osallistujat tunsivat toisensa lakimiespiireistä. Kaikki paikalla olleet olivat todella mukavia ja hyvin rentoa porukkaa, ja veneajelu itsessään aivan mahtava. Ainakin nyt tietää kenelle soittaa, jos jostain syystä tarvitsisin täällä lainopillista avustusta.

Menopelimme ja kannella nautittuja pizzoja.

Huimia näkymiä veneeltä.

Venereissu oli ehdottomasti tähän mennessä yksi parhaimmista kokemuksistani Hongkongissa. Siinä pääsi näkemään kaupunkia ja sen valoja uudesta kulmasta, nauttimaan meritunnelmista, viettämään hauskaa aikaa kavereiden kanssa (ja syömään hyvää pizzaa!), sekä näkemään vilauksia myös muista Hongkongin alueista, joissa on ehdottomasti vielä käytävä. Lauantai ei kuitenkaan kalvennut edellisen illan vierellä, sillä meno jatkui sillonkin. Aamupäivän saliurheilun jälkeen lähdimme kiertelemään lähellä, Sai Ying Punin ja Centralin välissä, sijaitsevia pikkukatuja, joista löytyy niin ravintoloita ja kahviloita kuin taidegallerioita, paikallisia kauppoja sekä hipsteri-tyylisiä putiikkeja. Itse löysin viimein mieleiseni pienen Maneki neko- eli onnenkissa-patsaan, joka saa sitten Suomessa tuoda vaurautta ja onnea kotiini. Täältä kyllä löytyisi vaikka minkälaisia hienoja patsaita, onnenkaluja ja muita koristeita kotiinviemisiksi, mutta ongelmaksi nousee tietysti tavaran rahtaaminen takaisin kotiin kun painorajat ja matkalaukun rajallinen sisältö tulevat vastaan. Saa nähdä minkälaisessa kiipelissä sitä ollaan kun kotiinlähdön ja pakkaamisen hetki koittaa.

Kaduilta löytyvää street artia.

Lauantaita jatkoimme enemmän tai vähemmän kuuluisassa Mr Wong'sissa , joka on siis ravintola Mong Kokissa. Omistajansa nimeä kantava rafla ei todellakaan ole mistään hienoimmasta päästä, mutta erittäin suosittu (varsinkin länsimaalaisten ja vaihtareiden kesken), sillä 80 dollarin hinnalla ruokaa ja olutta saa lappaa niin paljon kuin haluaa. Ruoka on hyvin aasialaista eli esimerkiksi riisiä, nuudeleita, paistettuja kasviksia, kanaa ja lihaa erilaisissa kastikkeissa, sekä kevätkääryleitä ja dumplingseja eli täytettyjä taikinanyyttejä. Hauskinta paikassa on kuitenkin itse Mr Wong, joka on aina iloisella tuulella ja kertoo (välillä hyvin epäselviä) vitsejä asiakkailleen, tarjoaa usein olutta väkevimpiä juomia omasta takaa ja pitää muutenkin huolen siitä, että kaikilla on ruokaa ja varsinkin sitä olutta pöydässä. Aluksi Mr Wong ottaa pöytäseurueesi tilauksen (joka usein kuuluu että kaikkea ja paljon) ja pian pöytään aletaan lappaa ruokaa täynnä olevia lautasia toinen toisensa jälkeen. Yleensä tilanne eskaloituu siihen, etteivät lautaset ja muut tavarat enää kunnolla mahdu pöydälle, joka on on peittynyt ruokaa täynnä olevilla lautasilla ja oluttölkeillä.

Tähän mennessä olen ehtinyt käydä kyseisessä ravintolassa vain muutaman kerran, mutta kokemuksena se on aina ollut yhtä hauska. Varsinkin viikonloppuisin usein täynnä oleva Mr Wong's on myös erinomainen paikka tutustua muihin ihmisiin, sillä suhteellisen pienessä ravintolassa istutaan miltei selkä selkää vasten ja Mr Wong pitää huolen siitä, että sinulle on esitelty ainakin naapuripöydän ruokailijat. Takaseinällä onkin iso taulu, jossa lukee "ystävyys" useaan kertaan eri kielillä. Suomea ei sieltä löytynyt, mutta tämän on joku kekseliäs suomalainen korjannut tussilla ja tyylikkäillä harakanvarpailla.

Erittäin hohdokas kuva ruokapöydästämme Mr Wongin luona.

Sunnuntain vietimme taas erilaisissa tunnelmissa, kun saimme viimein aikaiseksi kavuta Hongkongin saaren Victoria Peak -vuorelle. Ja kapuamisella tarkoitan että bussillahan sinne mentiin. Aiemmin olen käynyt Victoria Peakilla vain ilta-aikaan syömässä (tästä löytyy aiempi blogikirjoitus), mutta halusin ehdottomasti käydä siellä vielä päiväsaikaan paremman ajan kanssa. Aurinkoisen sään suosimana tarkoituksena oli siis viettää vuoren huipulla piknik-päivä, joten kävimme porukalla kaupassa ostamassa piknik-tarpeet ja otimme noin 20-30 minuuttia kestäneen bussikyydin huipulle. Bussi jätti meidät Peakin niin sanotulle turistialueelle, josta löytyy ravintoloita, kauppoja ja esimerkiksi Peak Tower, ja kävelimme siitä vielä noin 20 minuuttia kestäneen matkan ylös Victoria Peak Gardeniin. Reippailu oli ihan mukavaa, mutta pitkän ylämäen ravaaminen 28 asteen kuumuudessa tuntui taas salakavalasti reissuun kytkeytyneeltä urheilusuoritukselta. Ylhäällä maisemat ja puutarha olivat kuitenkin vaivan arvoisia, ja piknik-tilaa oli loistavasti, kun suurin osa vuorivierailijoista oli jäänyt aiemmin mainitulle turistialueelle.

Bussissa matkalla ylös Victoria Peakille.

Rankka taival huipulle.

Victoria Peak Garden

Näkymät huipulla olevalta tasanteelta puutarhan vierestä.

Piknik-herkkuja ja seurueemme nauttimassa retkeilystä.

Huipulla näkyi paljon varsinkin koiranulkoiluttajia sekä valokuvaussessioita. Täällä näkee muutenkin paljon paikallisia ottamassa kuvia ammattikuvaajien ja salamavalojen kanssa, ja mikäpä olisikaan parempi kuvauspaikka kuin kaunis Victoria Peak Garden. Eritoten silmiin pistää aina välillä eteen osuvien hääparien kuvaukset (joiden yhtenä suosittuna kuvauspaikkana jostain syystä ovat ratikkapysäkit), ja huipulla näimme ainakin kaksi eri hääkuvausseuruetta. Enpä ollut ennen nähnyt hääkuva-asentoa, jossa morsian ottaa selfietä, mutta nytpä tuli sitten sekin todistettua.

Koko viikonloppu oli todella ihana tapa viettää viimeiset hetket pois lähtevien ystävien kanssa ja samalla tuli taas tehtyä uusia, hauskoja asioita täällä Hongkongissa. Onneksi ihmisliikenne täällä on tiuhaa ja uusia ihmisiä tulee koko ajan vanhojen tilalle, joten varmasti tulen vielä tutustumaan uusin kavereihin, joiden kanssa jatkaa kaupungin tutkimista.