goodbye japan - hello finland

Kotiin päästy turvallisesti ja nythän tässä on jo viikko takana Suomen kamaralla. Meinasin jo melkein unohtaa tehdä tänne viimeisen päivityksen, mutta parempi hiukan myöhässä kuin ei milloinkaan. Edellisessä postauksessa puhuin siitä, että olimme muuttaneet vuokra-asunnosta koulun asuntolaan ja siellä tosiaan asuin melkein viikon ennen Tokioon lähtöä. Viimeisinä Kioto-päivinä en ehtinyt tehdä mitään kovin ihmeellistä, mutta pidimme vaihtareiden kanssa asuntolassa kuitenkin minun viimeisen illanistujaisen ja kävimme vielä yhden vaihtokaverini kanssa uudestaan Kiyomizu-dera-temppelissä kun hän ei ollut siellä aiemmin käynyt.

Kaikki kouluprojektit sain onneksi valmiiksi ennen Kiotosta lähtöä. Viimeisellä keskiviikkokurssin tunnilla sain professorilta ja muilta opiskelijoilta lahjaksi heidän tekemänsä "taideteoskortin", jossa oli kaikkien piirustuksia ja toivotuksia. Lisäksi ryhmän kiinalainen opiskelija lauloi minulle kiinalaisen jäähyväislaulun ja voin kertoa, että koko tilanne sai kyllä kyyneleitä aikaan. Itse annoin professorille lahjaksi Suomesta tuomiani Muumi-aiheisia karkkeja, suklaata ja magneetin, sekä Minami-za-teatterista ostamani lahjapakkauksen, jonka sisällä oli marmeladikarkkeja. Saman setin annoin myös toiselle professorilleni. Mitään virallisia arvosanoja tai muita en ole ainakaan vielä saanut, mutta toki koulu lähettää minulle ainakin vaihtotodistuksen. Yli 40-sivuinen sarjakuvani lähetettiin painoon (tein siihen lopuksi vielä kannet ja taiton) ja professorini lupasi postittaa minulle fyysisen kappaleen kun sarjakuva on saatu printattua. Odotankin innolla näkeväni sen ihan fyysisessä muodossa.

Ennen Kiotosta lähtöä minun oli vielä käytävä kaupungin toimistossa lakkauttamassa japanilainen sairasvakuutukseni, mutta se oli onneksi helppo ja aika nopea prosessi, sillä yksi koulun kontaktihenkilöistämme tuli mukaani avuksi. Lähtöpäivänä eli sunnuntaina 31.7. kävin vielä muutaman vaihtokaverini kanssa aamupalalla läheisessä Be-Bless-kahvilassa (jossa olin käynyt ihan ensimmäisenä aamunani Japanissa), sitten pakkasin loput tavarani ja lähdin hyvästien saattelemana kohti metroasemaa. Onneksi kämppikseni Lara ystävällisesti tarjoutui saattamaan minut metroasemalle ja auttamaan tavaroiden kanssa, sillä tätä 20 minuutin kävelyä yli 30 asteen hellesäällä olin matkassa pelännyt eniten. Hikihän siinä kaatui päältä ja tästä tuli kyllä pienoiset flashbackit siihen kun Hongkongissa joutui tekemään sen viimeisen taipaleen lentokentälle vievälle bussipysäkille kaikkien kapsäkkien kanssa. Onneksi tämän Mordorin matkan jälkeen loppureissu Tokioon oli vaivattomampi, vaikka vaatikin hiukan mielenlujuutta jaksaa yksin vetää ja kantaa kahta matkalaukkua ja isohkoa reppua. 

Kokusaikaikanin asemalta otin siis metron Kioton pääasemalle ja sieltä shinkansenin eli luotijunan Tokioon. Paikka luotijunassa opiskelija-alennuksella maksoi paikkanumeroisella istumapaikalla noin 96 euroa. Sillä kesti about 2 tuntia ja 20 minuuttia Tokion pääasemalle, jossa vaihdoin metroon ja hurautin sillä parin pysäkin päähän hotellille. Olin siis varannut neljäksi yöksi huoneen Belken Hotel Kanda -nimisestä kolmen tähden hotellista, joka tosiaan sijaitsee hyvin lähellä Tokion pääjuna-asemaa ja esimerkiksi Akihabara-kaupunginosaa. Päädyin tähän hotelliin ihan vain siksi, että se oli hyvällä sijainnilla, aivan metroaseman vieressä, siistin näköinen ja omaan hintabudjettiin sopiva. Neljä yötä yhden hengen huoneessa maksoi noin 145 euroa. Huone oli tosiaan hyvin siisti ja sopivan kokoinen yhdelle henkilölle, eikä muutenkaan itselleni noussut mieleen mitään valitettavaa tästä paikasta. Siivouspalvelu pelasi vähän liiankin hyvin, sillä huoneet siivottiin joka päivä (ellei oveen laittanut tätä estävää kylttiä kuten tein) ja vaikka siivousta ei halua niin silti oven eteen jätettiin joka päivä uudet pyyhkeet ja kylpytakit. Aulasta sai ilmaiseksi kahvia ja teetä, ja joitain ns. kauneustuotteita, joita huoneesta ei välttämättä automaattisesti löytynyt. Voin kyllä suositella tätä hotellia, jos sellaista Tokiosta etsii. Shibuyaan ja Harajukuun hotellista pääsee noin 20 minuutin metromatkalla.

Jäähyväiskortti luokkalaisiltani. Professorin piirustus on alaoikealla.

Pakko vielä laittaa muutama kuva ihan vasta viimeisillä vaihtoviikoilla yliopistoon avatusta uudesta ravintolasta. En ehtinyt käydä täällä kuin kerran syömässä. Listalla oli hampparia, tacoja, salaattia ja esimerkiksi omuraisua. Kaikki ateriat maksoivat 800 jeniä eli noin 6 euroa ja summasta sai opiskelijana vielä muistaakseni 10 tai 20 prosenttia alennusta.

Tilasin salaattia ja tämä oli varmaan ensimmäinen ja samalla viimeinen salaatti, jonka Japanissa ravintolassa tilasin. Paikasta sai myös smoothieita.

Muutama kuva yöllisistä Kioton keskustan kaduista viimeiseltä illalta.

Viimeisen Kioto-aamun aamupala Be-Bless-kahvilassa.

Hotellihuoneeni Tokiossa. Sängyn vastapäisellä seinällä oli telkkari, josta iltaisin selailin japanilaisia tv-ohjelmia ja ne olivat juuri niin sekopäisen näköisiä kuin voi kuvitella.

Hotellihuoneen kylpyhuone.

Laukkuni olivat niin täynnä, että minulla ei ollut mitenkään hirveästi mahdollisuutta shoppailla Tokiossa, mutta kävin silti jonkin verran pyörimässä kaupoilla ja fiilistelemässä vielä Shibuyan ja Harajukun alueita. Golden Weekin Tokio-reissulla emme juurikaan käyneet missään historiallisissa kohteissa, joten nyt ajattelin katsastaa muutaman sellaisen ja ensimmäisenä kokonaisena Tokio-päivänä suuntasinkin Shibuyassa sijaitsevaan Meiji-pyhäkköön, joka on omistettu keisari Meijille ja hänen vaimolleen keisarinna Shokenille. Pyhäkkö on perustettu vasta vuonna 1920, kahdeksan vuotta keisari Meijin kuoleman jälkeen. Sillä haluttiin muistaa keisarin suurta vaikutusta Japanissa tapahtuneeseen Meiji-restauraatioon, jonka aikana Japani otti paljon vaikutteita länsimaista ja modernisoitui sekä teollistui.

Pyhäkön vieressä on samalla alueella yksi Tokion isoimmista puistoista nimeltään Yoyogi, joka on suosittu kohde piknikeille, lenkkeilyyn ja muihin ulkoilma-aktiviteetteihin. Kävin myös siellä kävelemässä ja olikin ihan hauska sukeltaa yhtäkkiä suhteellisen rauhalliseen ympäristöön samalla tietäen, että ympärillä on erittäin vilkas ja maailman suurin metropolialue. Puistossa ei sinällään ollut mitään kovin ihmeellistä nähtävää ja se on varmasti tunnelmallisempi paikka joko keväällä kirsikkapuiden loisteessa tai syksyllä ruska-aikaan, mutta tulipahan nyt käytyä kuitenkin. Alueelta oli myös helppo siirtyä Harajukun ostosalueelle, sillä se sijaitsee kirjaimellisesti tien toisella puolella.

Meiji-pyhäkön puistoalueen sisäänkäynti. Itse pyhäkkö on alueen keskellä.

Matkalla pyhäkköön tuli vastaan tällainen saketynnyreistä koostuva seinämä. Meiji Jingu -sakepanimoiden yhdistyksen jäsenet tarjoavat joka vuosi näitä saketynnyreitä jumalille osoittaakseen kunnioituksensa keisari Meijin ja keisarinna Shokenin sieluille.

Saketynnyreitä vastapäätä oli taas ranskalaisten viinitilojen lahjoittamia viinitynnyreitä. Monen muun länsimaisen asian lisäksi keisari Meiji toi japanilaiseen kulttuuriin länsimäisen ruoan ja erityisesti viinin. Japanissa muuten näytetään tykkäävän erityisen paljon Ranskasta.

Meiji-pyhäkön sisäänkäynti. Alkuperäinen pyhäkkö tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta on rakennettu uudelleen sen jälkeen.

Päärakennus, jossa ihmiset käyvät rukoilemassa ja osoittamassa kunnioituksena. Tämä pyhäkkö on yksi Japanin suosituimmista.

Näitä vuonna 1920 istutettuja kamferipuita pidetään pyhinä ja kutsutaan nimellä Meoto Kusu eli "Mies ja vaimo". Niistä on tullut onnellisen avioliiton ja harmonisen perhe-elämän symboli.

Niin kuin muissakin pyhäköissä niin täällä oli taas mahdollisuus kirjoittaa toiveensa paikalleen ripustettavaan puulaattaan.

Alueella oli myös erillinen sisäpuutarha. Itse pyhäkköön pääsee ilmaiseksi, mutta puutarhaan on 500 jenin eli about 3,60 euron sisäänpääsy. Pitihän sekin toki samaan syssyyn käydä katsomassa ja puutarha olikin hyvin kaunis paikka. 

Puutarhassa on Kakuun-tei-teehuone, jonka keisari Meiji on rakennuttanut vaimolleen keisarinna Shokenille vuonna 1900. Myös teehuoneen alkuperäinen rakennus paloi sodassa, joten se on rakennettu uudelleen vuonna 1958.

Puutarhan päässä on Kiyomasa-ido-kaivo, joka on alunperin kuulunut Lordi Kiyomasa Katolle Japanin Edo-kaudella. Kaivo on kuuluisa veden puhtaan laadun takia.

Yoyogi-puistoa. Vuonna 1964 puistoalue toimi Tokion olympialaisten olympiakylänä, ja ennen sitä Yhdysvaltojen armeijahenkilöstön asuinalueena.

Puistossa oli 40 lajikkeen ruusupuutarha, joka oli kylläkin nyt aika kuolleen näköinen. Kukkimisaika on keväisin ja syksyisin.

Toisena Tokio-päivänä eli tiistaina kävin aamupäivällä vierailemassa Tokion keisarillisessa puutarhassa (Kōkyo higashi-gyoen), joka sijaitsee keisarillisen palatsin alueella hyvin lähellä Tokion asemaa. Itse palatsiin ja sen sisäalueille ei tietenkään pääse, sillä palatsi on keisarin pääasuinpaikka, mutta tämä itäinen puutarha sijaitsee myös muurien ja aluetta ympäröivän vallihaudan sisällä. Sisäänpääsy alueelle ei maksa mitään ja siellä sai olla suhteellisen rauhassa, sillä kävijöitä ei minun lisäkseni ollut kuin muutamia. Puutarha on enemmänkin puisto, mutta sen sisältä löytyy pienempi puutarha-alue, joka on tehty tietenkin japanilaiseen tyyliin. Se oli hyvin kaunis paikka ja oletettavastikin yksi hienoimmista puutarhoista, jonka olen nähnyt. Isohkolla alueella meni helposti noin pari tuntia, kun kävelin katsomassa mitä eri teiden päistä löytyy.

Tämän jälkeen tapasin Kioto-kämppikseni Alvinan Shibuyassa ja kävimme syömässä yakiniku-ravintolassa, sillä halusin vielä viimeisen kerran päästä tämän ruokakokemuksen äärelle. Alvina oli tullut jo muutamaa päivää aiemmin Tokioon siellä asuvan ystävänsä luokse ja olikin tosi ihana, että ehdimme tavata vielä kerran ja sanoa hyvästit toisillemme. Vaikka totta kai toivon, että pääsemme vielä näkemään vaihtokavereideni kanssa, niin onhan se aina paljon isompi haaste nähdä toisessa maassa asuvia ihmisiä. Monta kertaa puhuimme siitä miten hassulta se tuntuu, että yhdessä elämänvaiheessa viettää suhteellisen tiiviisti aikaa tiettyjen ihmisten kanssa, ja sitten yleistetysti heitä ei sen jälkeen näe enää koskaan. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy ja onneksi nykyään on olemassa myös some, jonka kautta voi sentään seurata toistensa elämää.

Tokioon matkasin tosiaan yksin, sillä suurimalla osalla vaihtokavereistani jatkui koulu vielä seuraavalle viikolle ja heillä kaikilla oli tarkoitus jäädä Japaniin vielä hiukan pidemmäksi aikaa, osa muutamaksi viikoksi ja osa jopa pariksi kuukaudeksi. Itselläni ei olisi ollut tähän mahdollisuutta, sillä olin jo etukäteen sopinut töihin paluun elokuulle, mutta eipä minua oikeastaan olisi edes himottanut jäädä Japaniin yhtään pidemmäksi aikaa. Toki olisi ollut hauska vielä viettää aikaa vaihtokavereiden kanssa, varsinkin kun tuntuu, että meistä tuli kunnolla ystäviä ehkä puolessa välissä matkaa, mutta loppureissusta alkoi olla jo vahva fiilis siitä, että on aika palata kotiin.

Vallihautaa palatsialueen ympärillä.

Sisäänkäynti Keisarilliseen puutarhaan. Portilla katsottiin laukun sisältö.

Edo-kauden (1603-1867) aikainen vartijoiden asuinrakennus. "100 miehen vartiotupa" asutti 100 alemman luokan ja 20 ylemmän luokan samuraita.

Alueella oli isoja, pitkiä teitä.

"Puutarha" muistutti tosiaan enemmänkin puistoa eikä tässä ns. puistoalueella ollut oikein mitään ihmeellistä nähtävää. 

Ensimmäisessä kuvassa ollut Fujimi Yagura -puolustustorni alueen sisältä päin. Kyltin mukaan tämä on todennäköisesti vuodelta 1659. Fujimi-nimi tulee siitä, että ennen tornista pystyi näkemään 100 kilometrin päässä olevan Fuji-vuoren. Nykyään pilvenpiirtäjät peittävät näkymän.

Alueen päänähtävyys (jos sitä nähtävyydeksi voi edes oikein sanoa), on Edo-linnan kesken jäänyt perusta. Paikalla on alun perin ollut Japanin korkein vartiotorni, joka paloi vuonna 1657. Uudelleenrakennus aloitettiin ja tämä perusta valmistui vuonna 1658, mutta se jäi lopulta kesken kun päätettiin, ettei rauhan Japani enää tarvitse niin jättimäistä vartiotornia.

Näkymiä perustan "huipulta".

Puistossa oli rakennus, jonka sisällä oli tämä Edo-linnan pienoismalli.

Alueen sisällä oleva japanilainen puutarha.

Puutarhassa sijaitseva teehuone, jonka keisari Meiji rakennutti vuonna 1912 alun perin keisarillisen palatsin toiselle alueelle. Tähän paikkaan teehuone on siirretty vuonna 1968 tuomaan puutarhaan eleganssia, kun se avattiin yleisölle.

Katunäkymää ja pilvenpiirtäjiä keisarillisen palatsin ja Tokion pääjuna-aseman vieressä.

Tokion pääjuna-asema ulkoa.

Harajukun katunäkymää. Tässä rakennuksessa oli selvästi menossa jokin tapahtuma, sillä paikalla oli ihan älyttömästi nuoria jonottamassa jotakin.

Tokiossa näkee paljon musiikkia tuuttavia mainosrekkoja, joissa on varsinkin tällaisia maksullista miesseuraa tarjoavia mainoksia.

Banaaniautomaatti

Joitain kauppoja Harajukun suositussa Laforet-ostoskeskuksessa.

Hauska Store

Yakinikun äärellä Alvinan kanssa.

Kävimme myös taas tällaisessa pelihallissa.

Oli myös pakko ottaa viimeiset kuvat näissä purikura-valokuvakopeissa, jotka ovat japanissa todella suosittuja.

Viimeisenä kokonaisena Tokio-päivänäni eli keskiviikkona pääsin viimein käymään vielä siinä viimeisessä himoitsemassani kohteessa eli DisneySea-huvipuistossa. Huvittavaa mutta totta oli se, että koko reissun hankalin asia oli saada liput tähän pirun puistoon. Meidänhän oli toukokuussa Golden Weekillä tarkoitus mennä DisneySeahin, mutta silloin liput olivat loppuunmyyty. Ja ehkä ihan hyvä niin, sillä kuulin että kyseinen ajankohta on kaikista suosituin ja puisto olisi varmaan ollut liian täynnä ihmisiä (toki näin korona-aikaan näissä huvipuistoissa on ilmeisesti pienempi kapasiteettiraja). Noh, yritin sitten Kiotosta käsin ostaa jo hyvissä ajoin DisneySea-lipun, mutta suomalaiset korttini eivät toimineet Disneyn nettisivuilla. Kokeilimme myös muutaman vaihtokaverini kortteja, mutta nekään eivät pelittäneet ja ilmeisesti monet kansainväliset kortit eivät tosiaan toimi näillä sivuilla. Kuulin, että lippuja voi ostaa myös ainakin yhdestä japanilaisesta matkatoimistoketjusta, jossa kuitenkin kerrottiin, että heidän lippunsa tälle elokuun ensimmäiselle viikolle ovat loppuunmyyty. Lippuja saa ostettua myös esimerkiksi 7-Eleven-lähikaupasta, mutta siellä lipunhankinta tulee tehdä japaninkielisellä koneella ja kun yritin kysellä hyvin mukavalta henkilökunnalta apua Google Kääntäjän avulla niin eihän siitä mitään tullut. Myyjät vaikuttivat olevan itsekin ihan pihalla miten lippuja ostetaan.

Luin kuitenkin netistä, että lippuja voi ostaa myös Tokion Disney-kaupasta, joten suunnistin sinne sitten ihan ensi töikseni kun olin saanut rahdattua laukut hotellille. Vaikeudet vain jatkuivat kun Disney-työntekijä selitti minulle kääntäjällä, että lippuja voi ostaa vain japaninkielisestä puhelimeen ladattavasta sovelluksesta, jota en tietenkään saanut ladattua ennen kuin vaihdoin sovelluskaupan alueen Suomen sijasta Japaniksi. Ja tämä kaikki säätäminen vain sen takia, että pääsin näkemään kuinka sovelluksesta kaikki minulle mahdolliset päivät olivat loppuunmyyty. Myyjä sanoi, että voin tosiaan ostaa lippuja myös 7-Elevenistä, FamilyMartista tai Lawsonista, joissa kaikissa kävin ja joissa joko a) lippukone ei toiminut, b) lippuja ei voinut jostain syystä edes ostaa, tai c) liput olivat loppuunmyyty. Tässä vaiheessa olin jo kauan sitten menettänyt toivoni koko perkeleen puistoon pääsystä, joten olikin suoranainen ihme, että tiistaiaamun viimeisellä 7-Eleven-yrityksellä kone oikeasti tulosti minulle kuitin, jolla sain kassalta lunastettua huvipuistolipun.

On ihan älytöntä miten vaikeaksi lipun saaminen niinkin ison firman puistoon kuin Disney on tehty. Lisäksi ainakin näissä 7-Elevenin lippukoneissa tulee syöttää oma nimi japanilaisilla katakana-merkeillä (mutta eipä sitä kukaan kysellyt eli ehkä siihen olisi voinut laittaa mitä vaan) ja muutenkin koko käyttöliittymä on japaniksi, jota operoin ihan vain Googlen kamerakääntäjän avulla. Hiukan kuumotti puiston porteilla, että olinkohan osannut edes ostaa oikean lipun, mutta onneksi pääsin sisään ongelmitta. Tätä kirjoittaessa alkoi taas verenpaine nousta kun pääsi muistelemaan koko säätöä ja stressiä saada käsiinsä yksi huvipuistolippu, mutta ainakin se oli sen arvoista.

DisneySea on tosiaan Tokiossa meren vieressä sijaitseva teemapuisto ja ainoaa laatuaan maailmassa. Sen vieressä sijaitsee myös toinen Disney-huvipuisto eli Japanin Disneyland. Nimensä mukaisesti DisneySea on meriteemainen ja siellä on esimerkiksi Pieni Merenneito -alue, Nemoa Etsimässä -laitteita, satama- ja jokialueita, sekä 1900-luvun amerikkalaista rannikkokaupunkia muistuttava puisto-osa, jossa myös sijaitsee ravintolana toimiva SS Columbia -matkustajalaiva. Halusin juuri nimenomaan mennä tänne DisneySeahin Disneylandin sijasta, sillä samalla nimellä ja teemalla toimivaa Disney-puistoa ei ole muualla maailmassa. Lippu huvipuistoon maksoi näillä kursseilla noin 77 euroa.

Sää oli taas ihan liian kuuma ulkona oleskeluun, mutta ainakin sään, normaalin arkipäivän ja koronan vuoksi tehtyjen rajoitusten takia ihmisiä ei ollut puistossa liikaa. Ihan kiitettävä määrä kylläkin, mutta kauiten taisin odottaa ehkä 50 minuuttia laitejonossa, mikä on ihan hyvin näiden isojen teemapuistojen suosituimmissa laitteissa. Selvästi suosituimmat laitteet näyttivät olevan Tower of Terror, Soaring: Fantastic Flight ja Toy Story Mania!, joista viimeisin ei ole mikään yllätys, sillä laite on peliteemainen ja ainakin oman kokemukseni mukaan japanilaiset ovat hulluina peleihin. Muihin laitteisiin näytti olevan melkeinpä koko päivän 5-30 minuutin jonotusaika (huvipuiston sovelluksesta pystyi tarkastelemaan jonotusaikoja reaaliajassa), joten ehdin ihan hyvin käydä kaikissa haluamissani laitteissa sekä käppäillä alueella ja sen kaupoissa. Ilmeisesti koronan takia mitkään single rider -mahdollisuudet eivät olleet käytössä (eli että olisi päässyt yksin jonon ohi täyttämään vajaaksi jääneitä paikkoja), mutta sovelluksen kautta pystyi muutamaan laitteeseen ostamaan 2000 jenillä eli noin 14 eurolla Premier Access -lipun, jolla sai kiinnitettyä itsensä tietyksi ajaksi vähän niin kuin laitteen vip-jonoon. Testasin yhtä tällaista Soaring: Fantastic Flight -laitteessa, jossa tosiaan oli koko päivän tunnin jono, enkä kyllä kadu yhtään. Pääsin laitteeseen 10 minuutissa ja sain enemmän aikaa muuhun puistotoimintaan.

DisneySea ja muutenkin kaikki Disneylandit ovat sellaisia paikkoja, joissa käynnistä aina haaveilin pienenä kun näin niiden mainoksia Disneyn VHS-kaseteissa, joten olikin mahtavaa taas päästä käymään yhdessä itselle uudessa Disney-puistossa ja kruunata koko vaihtoreissu hauskalla päivällä "maailman onnellisemmassa paikassa". Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun kävin huvipuistossa yksin, joten tulipahan sekin nyt koettua. Olisihan se ollut toki kiva jakaa kokemus jonkun kanssa ja saada varsinkin jonotusseuraa, mutta en halunnut jättää huvipuistokäyntiä tekemättä vain sen takia, että en muka uskaltaisi mennä sinne yksin. Muutenkin olen tällä reissulla yrittänyt haastaa itseäni tekemään enemmän asioita yksin, sillä minusta on hienoa, jos elämän kokemukset eivät ole siitä kiinni saako niihin jonkun kaveriksi mukaan vai ei. Tuntuukin, että tämä oli isoin asia, jolla kehitin itseäni vaihdon aikana ja nyt Suomessa ajatus yksin vaikkapa elokuviin tai keikalle menosta ei tunnu ollenkaan niin ikävältä kuin mitä ehkä joskus aiemmin.

Kokonaismatka DisneySeahin hotelliltani muutamalla metrovaihdolla kesti ehkä noin tunnin. Viimeiset pari pysäkkiä matkattiin tällaisella Disney-metrolla.

DisneySeassa ei ole sitä perinteistä prinsessalinnaa vaan puiston maamerkki on tämä linnake sekä sen takana kohoava tulivuori. Linnakkeessa on paljon erilaisia huoneita ja sopukoita, joita pääsee vapaasti tutkimaan, ja tulivuoren sisällä on Journey to the Center of the Earth -vuoristorata.

Linnakkeessa

Mysterious Island -alue, jonka teemana on Jules Vernen tuotanto.

Mermaid Lagoon -alueen teemana on tietenkin Pieni Merenneito ja se on lapsille suunnattu alue. Paikka ja sen laitteet näyttivät kuitenkin olevan ihan kaikenikäisten mieleen.

Merenneitolaguuni on sisätiloissa, mikä kuumalla säällä varmasti myös osittain selitti sen suosiota.

Sisäänkäynti Arabian Coast -alueelle, jonka teemana on Aladdin.

Kävin tällä Aladdin-alueella syömässä currya. Ateria maksoi muistaakseni noin 1300 jeniä eli noin 9,50 euroa.

Ravintolaa sisältä.

Lost River Delta -alueen atsteekki-teemaiset rauniot, joiden sisällä on Indiana Jones Adventure: Temple of the Crystal Skull -laite.

Sisällä rauniorakennuksessa.

Koko puistoalue on suhteellisen iso ja siellä pystyy matkustamaan tiettyjä välejä joko tällaisilla laivoilla tai sitten DisneySea Electric Railway -junalla. Näihin pitää kuitenkin jonottaa samalla tapaa kuin normaaleihin laitteisiin, mutta ainakin itse pääsin näihin melkeinpä heti kyytiin.

Puisto on tosiaan ihan meren vieressä. Taustalla näkyy matkustajalaiva SS Columbia, jonka sisällä on ravintola ja jonka kannelle pääsee ihailemaan maisemia.

American Waterfront -aluetta ja Tower of Terror -laite.

Puistossa oli muutamia esityksiä, joihin piti etukäteen sovelluksen kautta varata paikka. Harmillisesti en tajunnut tätä paikanvarausta tarpeeksi aikaisin, joten en päässyt enää niihin esityksiin, joita olisin halunnut käydä katsomassa. Onneksi sentään tähän enemmänkin lapsille suunnattuun 15 minuutin tanssishowun oli tilaa. Oli muuten hauska huomata, että täällä paikalliset tanssivat ihan innoissaan hahmojen mukana ja ihmiset olivat selvästi haltioissaan varsinkin Minni Hiirestä. Alla hiukan videota showsta.

Ihmisiä oli kerääntynyt katsomaan tämän siivoojan lakaisutyötä.

Puistossa ei ollut perinteistä paraatia, vaan tällainen pääshow, jossa Disney-hahmot tulivat laivalla paikalle musiikin soidessa. DisneySeassa juhlittiin edelleen vuonna 2021 täyteen tullutta 20-juhlavuotta, joka oli shown teemana.

Mediterranean Harbor -alueen Venetsia-tyylistä osuutta, jonka laitteena on rauhallinen gondoliretki.

Toy Story Mania! -laitteen sisäänkäynti.

Lentopäivänä eli torstaina 4.8. olin niin rikki koko päivän hikoilusta ja tallustelusta DisneySeassa, että en oikein jaksanut muuta tehdä huoneen luovutuksen jälkeen kuin käydä kahvilla ja äkkiä se muutama tunti hurahtikin, jolloin minun oli jo lähdettävä lentokenttää kohti. Onneksi olin varannut tähän hyvin aikaa, sillä hyppäsin vahingossa vähän liian kauan kestävään lentokenttämetroon, jolla matkassa Naritan lentokentälle meni noin kaksi tuntia. Matka kuitenkin maksoi melkein puolet vähemmän kuin tunnin lentokenttäjunamatka eli noin 10 euroa, ja jouduin silti odottamaan kentällä about tunnin, että kyseisen lennon lähtöselvitys aukeaa. Koska Japani on vieläkin sulkutilassa, oli kentällä niin isoon lentokenttään nähden vähän ihmisiä ja suurin osa kaupoista kiinni. Onneksi sentään tax-free oli auki.

Itse lento lähti Naritan kentältä 21:40 paikallista aikaa ja oli Suomessa seuraavan päivän aamuna kello 4:30 (30 minuuttia etuajassa). Lentoaika oli siis noin 13 tuntia ja taas lennettiin pohjoisnavan kautta. Tällä kertaa koneessa oli enemmän ihmisiä niin, että istuimme joka toisella penkillä ja maskia oli pidettävä koko lennon ajan. Lento meni ihan mukavasti taas elokuvia katsellessa ja vähän nukkuessa, eikä mitään sen kummempia ongelmia tullut. Ainoa huvittava asia oli se, että minun rivilläni istui ilmeisesti yksin lentävä poika, joka nukkui niin sikeästi suurimman osan matkasta, että en saanut häntä itse herätettyä kun yritin ikkunapaikaltani päästä vessaan. Tilanteeseen piti kutsua lentoemäntä apuun ja totta kai juuri silloin poika heräsi tästä syväunestaan.

Nyt tosiaan olen täällä Suomessa ja vaihto on takana. Olen todella onnellinen, että sain suoritettua opiskelijavaihdon ja vieläpä Japanissa, ja kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut. Suoraan sanottuna odotin vaihdolta ehkä enemmän sellaista opiskelijabiletystä ja muita opiskelijatapahtumia, mutta toisaalta ei minulla olisi edes juurikaan ollut aikaa enemmälle menolle ja meiningille. Nähtävyyksissä käyminen ja ns. hauskanpito alkoi loppuvaiheessa reissua jo käymään vähän työstä kun tuntui, että on pakko käyttää kaikki jäljellä oleva aika vaihtokokemuksiin kun eihän niitä sitten pääse enää täältä Suomesta käsin toteuttamaan. Ja toki hyvä, että tuli tehtyä ja nähtyä kaikenlaista, sillä nyt tuntuu, että käytin aikana Japanissa hyvin eikä harmita, että olisi pitänyt tehdä aktiivisemmin jotakin. Niinpä onkin nyt ihana olla taas Suomessa, kun ei ole enää mitään paineita siitä, että koko ajan pitäisi olla vapaa-ajalla menossa (paitsi pitää toki ehtiä nauttia tästä loppukesästä).

Vaikka Japania ja vaihtokokemuksia jääkin varmasti ikävä, varsinkin kun tässä mennään hiukan ajassa eteenpäin, niin Japanin kesäsäätä en todellakaan jää kaipaamaan. Olen varmaan valittanut tästä aiemminkin useaan otteeseen, mutta kaikenlaisista ulkoaktiviteeteista nauttiminen jää vähän puolitiehen kun ulkona on niin kuuma (ja kostea), että yrittää vain pysyä hengissä painostavan sään alla, ja tässä tapauksessa vielä maski naamalla. Tykkään myös muodista ja pukeutumisesta, mutta ei minua enää viimeiseen pariin kuukauteen hirveästi kiinnostanut millaiset vaatteet laitan päälle kuhan ne ovat edes jollain tapaa hengittävät ja mukavat. Nyt täällä Suomessa olen nauttinut näistä Suomen kesäpäivistä ihan täysin rinnoin.

Tuntuu myös todella oudolta liikkua ilman maskia varsinkin sisätiloissa. On vähän sellainen laiton fiilis, että varmaan kohta joku tulee valittamaan. Mutta siitäkin luovuin erittäin mielelläni, sillä kuten olen maininnut, niin Japanissa kaikki pitävät maskia koko ajan ja varsinkin juuri kesällä ihan vain tuntee kuinka naama sulaa siellä maskin alla ja iho kiittää. Yleensä en ulkona pitänyt maskia, paitsi sitten kaikenlaisissa nähtävyyksissä, ostoskaduilla ja esimerkiksi juuri tuolla DisneySeassa, kun ei vain kehdannut muiden ihmisten takia olla ilman.

Tästä nyt tosiaan itsellä alkaa syksyllä opiskeluissa maisterivaihe ja muutenkin vähän uudet tuulet elämässä. En usko, että menen enää maisterissa vaihtoon, sillä nyt haluan keskittyä asioihin täällä Suomessa ja muutenkin tämä Japanin vaihto oli itselleni tässä elämänvaiheessa se isoin juttu, jonka halusin toteuttaa. Nyt ulkomailla tehtyjen työharjoittelun ja opiskelijavaihdon jälkeen tuntuu siltä, että tällaiset "ulkomaankomennukset" on koettu. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu ja ehkä vuoden päästä olenkin ihan eri mieltä asiasta, mene ja tiedä. Näillä näkymin tämä nyt kuitenkin jää viimeiseksi blogipostaukseksi täällä. Toivottavasti näistä teksteistä oli jotain iloa jollekin.

Kiitos kun olit mukana!

Lennon lämmin ateria.

Aamupala